Suomalainen lehmä luottaa hoitajaansa, espanjalainen pelkää ja pakenee – haluan lautaselleni rapsutellun naudan lihaa
Espanjassa suuri osa tilojen työntekijöistä on kouluttamatonta halpatyövoimaa Marokosta. Heille maksetaan vain tehdystä työstä, ei rapsuttelusta tai juttelusta.
Suomalaiset lehmät luottavat ihmisiin. Kirjoittaja ystävällismielisessä pinteessä. Kuva: Markku Vuorikari28.11.202206:00
Ravintolassa kysyn yleensä kärkkäästi, onko annoksen liha varmasti suomalaista. Se tuntuu tärkeältä, koska haluan työllistää kotimaisia tuottajia ja koska uskon vahvasti, että suomalaisilla tuotantoeläimillä on parempi elämä kuin monessa muussa maassa.
Mutta koska kaikki omat ajatuksensa täytyy välillä kyseenalaistaa, aloin miettiä asiaa. Tiedänkö varmasti syöväni hyvinvoivaa nautaa vai uskonko vain?
Soitin tuotantoeläinten hyvinvoinnin asiantuntijapalveluita tarjoavalle Essi Walleniukselle. Hän on Suomen ensimmäinen sertifioitu nautojen Welfare Quality-auditoija.
Wallenius ei tarjonnut minulle luentoa siitä, miten paljon suomalaisilla eläimillä on tilaa verrattuna keskieurooppalaisiin tai miten paljon vähemmän niitä lääkitään. En saanut neliömetrejä tai milligrammoja vaan paljon kiinnostavampaa: että eläinten käsittelykulttuuri on täysin erilainen eri maissa.
Suomessa eläinten vointia käydään seuraamassa säännöllisesti, ja moni rapsuttelee eläimiä ja juttelee niille.
WQ-auditoijen pätevöitymiskoulutuksia ja tenttejä järjestetään usein Etelä-Euroopassa, Espanjassa tai Italiassa.
Yksi osa auditointia on naudan ihovaurioiden arviointi. Espanjassa jokainen nauta on pakko kytkeä kiinni, jotta vaurioiden tutkiminen onnistuisi, Wallenius kertoo kokemuksistaan. Eläimet pelkäävät ihmistä niin paljon, että pakenevat muuten jo kaukaa.
Suomessa sama arviointi voidaan tehdä kävelemällä eläinten joukossa. Ihovauriot sekä niiden sijainnit ja vakavuusasteet voidaan havainnoida kaikessa rauhassa, kun kohteet eivät lähde mihinkään vaan luottavat ihmisiin.
Mistä pelko tai luottamus syntyvät?
Suomessa eläinten vointia käydään seuraamassa säännöllisesti, ja moni rapsuttelee eläimiä ja juttelee niille. Kontaktia on paljon ja eläinten käsittely rauhallista ja hillittyä, Wallenius toteaa.
Espanjassa suuri osa tilojen työntekijöistä on kouluttamatonta halpatyövoimaa Marokosta. Heille maksetaan vain tehdystä työstä, ei rapsuttelusta tai juttelusta. Työt on hoidettava vauhdilla ja esimerkiksi eläinten siirtäminen perustuu paljolti huutamiseen ja huitomiseen.
Eräälläkin teurastamokäynnillä Wallenius todisti, miten lampaat saatiin liikkeelle heiluttelemalla niiden takana muovipusseja. Ei siis hallittua vaan paniikkiin perustuvaa liikkumista. Lopputulos on usein täysin tavoitteen vastainen, kun törmäilevät eläimet tukkivat kulkuväylän.
Etelä-Euroopassa eläimen yleistila pääsee herkästi heikkenemään huomaamatta.
Kun meillä navetassa on leppoisa tunnelma, Espanjassa eläimet ovat levottomampia ja hermostuneempia, Wallenius kertoo. Se johtaa herkemmin tapaturmiin.
Vakavasti ontuvia eläimiä näkee meillä harvoin, sillä ennaltaehkäisevä terveydenhuolto toimii. Etelä-Euroopassa eläimen yleistila pääsee herkästi heikkenemään huomaamatta.
Meillä kovin kipeä eläin mieluummin lopetetaan omalla tilalla kuin laitetaan teurasautoon, Wallenius sanoo. Etelä-Euroopassa päätöksen eläimen kohtelusta tekee usein kouluttamaton työntekijä, ja teurasautoon kävelytetään hyvinkin huonokuntoinen eläin.
”Ihmis–eläin-yhteys on ihan erilainen Suomessa kuin Etelä-Euroopassa”, Wallenius summaa.
Vastaukseen tyytyväisenä syön edelleen hyvällä omallatunnolla suomalaista nautaa. Ja iloitsen jokaisella navettakäynnillä siitä, että lehmät maistelevat reppuani ja kuolaavat muistiinpanovälineet.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
