Joulupukin pajakylässä Rovaniemen napapiirillä ajoporot kuskeineen ajeluttavat asiakkaita kolmella eri reitillä. Maisemasillan kautta he siirtyvät ajelun, valokuvauksen ja Lapin kasteen jälkeen viereiseen Ravintola Kotahoviin syömään.
Tälle sesongille valmistui viereen vieläkin upeampi rakennus, Joulumuorin talo. Sesonkikaudella siellä on ruokailupalveluiden lisäksi tarjolla vieraille joulumuorin ohjelmaa leipomisineen. Ravintoloissa on hyvällä maulla toteutettu Lappi-henkinen sisustus.
Kaikki tämä tapahtuu Santa Claus Reindeer Oy:n (Joulupukin porot) maailmassa aivan pajakylän sydämessä. Yrityksen takana ovat entiset maidontuottajat, nykyiset ravintola- ja ohjelmapalveluyrittäjät Irja ja Ari Körkkö.
He lähtivät kymmenen vuotta sitten hieman onnekkaankin sattuman kautta mukaan pajakylän ohjelmapalvelutarjontaan, ja lehmät jäivät. Mutta palataan siihen hetken kuluttua.
Kemijoen rannan tiloilla, myös Körkköjen Yli-Heikkilän sukutilalla, on harjoitettu pitkään maataloutta, poronhoitoa ja lohenpyyntiäkin ennen joen valjastamista. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin 1986 ja Körköt ovat tilan neljäs isäntäpari.
"Meidänkin tilalla oli keskitytty maatalouteen ja välillä poronhoito jäi kokonaan. Aloin nostaa porotaloutta uudelleen maatalouden oheen 20 vuotta sitten ostamalla vähitellen lisää poroja", Ari sanoo.
Maatalous oli täysipainoista ja monipuolista. Parsinavetassa oli parhaimmillaan 25 lehmää, ja pelloilla kasvoi rehuviljaa sekä jopa kahdeksan hehtaaria perunaa.
Vuonna 2008 se sattuma puuttui peliin. Körköiltä kyseltiin, joutaisiko heiltä pajakylän yhteydessä olevaan Jäämaailmaan pari poroa turisteille näytille.
"En olisi millään joutanut, mutta silloin tuli tunne, että nyt pitää joutaa. Sinne vietiin pari poroa, ja siitä nälkä kasvoi syödessä", Ari sanoo
Näyttöporojen lisäksi heiltä kyseltiin turistien ajeluttamiseen myös ajoporoja. Niitä alettiin kouluttaa kuohituista hirvaista sisukkaasti omin voimin vuosi vuodelta enemmän. Nyt ajohärkiä on kaikkiaan jo 35.
"Olimme Jäämaailman alivuokralaisina. Kun sen toiminta loppui, saimme jäädä jatkamaan ja kehittämään toimintaamme", Irja muistelee alkua ja lättyjen paistamista pienessä kodassa.
Kuin tarjottuna kaupungilta saatiin vuokrata lisää alaa, jota on nyt 2,5 hehtaaria. Näin safarireittiä on voitu pidentää ja rakentaa alueelle sittemmin molemmat ravintolat.
Ravintola- ja ohjelmapalvelun laajenemisesta huolimatta Körköt panostivat koko ajan porotalouteen ja jatkoivat maidontuotantoa. Useamman vuoden ajan he työskentelivät aamu- ja iltalypsyn välissä matkailuyrityksessä.
"Maidontuotanto oli täysipainoista ja mietimme vielä vakavasti uuden navetan rakentamista. Kun luvat olivat joen rannalla tiukassa ja nuorisokin oli enemmän kiinnostunut matkailusta kuin lypsykarjasta", se raukesi.
Viisi vuotta sitten lehmät laitettiin lopulta kokonaan pois, sillä oli parempi keskittyä kokonaan pajakylän matkailuun ja poroihin. Käytännössä meillä onkin porotila, mutta itse koemme sen maatilaksi, ja sielultani olen aina maanviljelijä, Ari painottaa.
Päätös lopettaa maidontuotanto oli pitkälle rationaalinen eikä sitä jääty sen kummemmin suremaan. Matkailu oli Irjan mukaan alkanut tuottaa heti toisena vuonna paremmin kuin työläs maidontuotanto.
Ari huomauttaa, ettei lypsyllä olo koskaan ollut hänelle vastenmielistä. Hänen mukaansa siinä päinvastoin ajatus lensi toiminnan kehittämiseksi.
Ari Körkkö tunnistaa itsestään sanan innovatiivisuus, joskin pitää itseään arkisemmin ideanikkarina ja kehittäjänä.
"Minua on aina kiehtonut alkaa suunnitella uutta, ja saan siitä valtavasti käyttövoimaa. Pajakylän yrityksessä kehittämisen mahdollisuus on pohjaton", hän sanoo.
Kuvaava esimerkki Körköillä on Joulumuorin talo. He ideoivat parhaillaan, mitä lisäaktiviteetteja siellä voitaisiin jatkossa tarjota.
Matkailuyritys työllistää kokopäiväisesti yhdeksän työntekijää oman perheen lisäksi. Sesonkina työntekijämäärä kasvaa 36:een.
"Pajakylän alueella huippusesonki on lyhyt, marraskuun puolivälistä loppiaiseen. Siitä se rauhoittuu, mutta pysyy tasaisena kevääseen. Kesä on selvästi hiljaisempi", Irja Körkkö kuvaa.
Porotalous nivoutuu matkailutoimintaan kiinteästi, sillä sadalla porolla ei perinteistä porotaloutta vielä harjoiteta. Porot hyödynnetäänkin niin, että maatila myy porojen lihat ulkopuolisen teurastamana oman yhtiön ravintoloihin.
Kaikki matkailuyrityksessä ”vuokratyöläisinä” olevat ajoporot kuljetetaan autolla yöksi tilalle. Näin ne ovat turvallisessa ympäristössä ja voidaan ruokkia yksilöllisesti.
Porokarja on talviruokinnassa kauempana metsäaitauksessa, jossa vaatimet vasovat keväällä. Kesän ne ovat vasoineen metsässä vapaana. Porojen heinä tehdään pyöröpaaleihin tilan omalla nurmikoneketjulla.
Matkailuala on olosuhteille herkkä, sen Körkötkin tietävät. Vuoden 2018 sesongin alku oli lumeton, ja poroajelut saatiin toteutettua vain ostamalla säilölumi reitille.
"Se ei ole ihan jokatalvista Lapissa. Kahden viikon ajan vain meillä oli reitti auki siihen saakka, kunnes saatiin luonnonlunta", Ari sanoo.
Tämän vuoden alussa korona vähensi kiinalaisturistien määrää ja kymmeniä ryhmiä jäi tulematta. Koronan levittyä kotimaata myöten peruutukset ovat jatkuneet.
"Tänäänkin jäi kaksi 35 hengen ryhmää tulematta", Ari kuvasi tilannetta toissaviikonloppuna.
Elämänmyönteisinä Körköt eivät kuitenkaan voivottele tilannetta. Ari sanoo, ettei voimiaan kannata tuhlata sellaiseen, mille ei itse voi mitään.
