Uudenkaupungin soijatehtaantärkein asiakas on norjalainen lohi
Finnproteinin soijatehdas Uudessakaupungissa on jo päältäpäin valmis, mutta sähkö- ja putkiasennukset jatkuvat. Parhaana päivänä tontilla on häärinyt 200 työmiestä, nyt enää toista sataa.
Tuotanto alkaa syyskuussa, mutta ensimmäinen soijalaiva saapuu tehtaan satamaan jo heinäkuun loppupuolella.
Tehtaan tärkein asiakas ei yllättäen ole suomalainen sika vaan norjalainen lohi, kaupallinen johtaja Risto Uusitalo kertoo.
Lohia ruokittiin ennen kalajauholla, mutta sen hinta on kalakantojen huvetessa noussut ja kasvatuslohista on tullut pitkälti kasvissyöjiä.
Norjan markkinat määräävät myös sen, että Uudessakaupungissa käytetään yksinomaan perinteistä, ei-gm-soijaa. Muuntogeenistä soijaa ei Norjan elintarvikeketjuun haluta.
Tehtaan ei ensin pitänyt nousta Uuteenkaupunkiin vaan Moskovan lähistölle.
Venäjälle tehdasta olivat puuhanneet paikalliset sijoittajat, joiden rahoittajaksi oli suostunut Renaissance Group, Finnproteinin suurin osakas.
2008 alkanut talouskriisi pani suunnitelmat jäihin, sijoittajat vetäytyivät ja Renaissance Group lähti hakemaan sopivampaa paikkaa tehtaalle EU-alueelta.
Viron Sillamäe oli vahva ehdokas, mutta loppumetreillä Uusikaupunki voitti.
Nyt menossa on 120 miljoonan euron investointi. Ensi vuoden liikevaihtotavoite on 200 miljoonaa.
Laajennusta suunnitellaan jo, vuodelle 2017.
Tehdas käyttää alkuvuosina 230 miljoonaa kiloa soijapapua vuodessa.
Katteen kannalta tärkein tuote on soijakonsentraatti, jota syntyy 57 000 tonnia vuodessa. Lohenrehujen lisäksi sitä käytetään muun muassa pikkuporsaiden rehuissa. Tuotteen valkuaispitoisuus on noin 65 prosenttia.
Määrällisesti eniten, 90 000 tonnia vuodessa, syntyy soijarouhetta. Sitä käytetään muun muassa sika- ja siipikarjarehuissa.
Tehtaan tuottama määrä vastaa 60:tä prosenttia Suomen tämänhetkisestä soijarouheen rehukäytöstä.
”Kun Finnprotein aloittaa syyskuussa, muutamme Suomen rehumarkkinaa tavalla tai toisella”, Uusitalo sanoo.
Ensimmäiset soijarouhetarjoukset kotimaiselle rehuteollisuudelle tehtiin viime viikolla.
Finnproteinin soijarouheelle olisi hyvät markkinat Ruotsissakin, missä rehuissa ei sallita gm-soijaa. ”Mutta miksi veisimme laadukkaat tuotteemme naapuriin?”
Suurimmat rehunvalmistajat, Suomen Rehu ja Raisio, ovat ilmoittaneet ottavansa gm-soijan käyttöön tänä keväänä.
Uusitalo uskoo, että ne voivat palata takaisin muuntelemattomaan raaka-aineeseen.
Hänen mielestään gm-vapaus olisi suomalaiselle elintarvikeketjulle valtti, jota kannattaisi vaalia.
Gm-soijaan verrattuna perinteisen soijan lisäkustannus on 3–5 senttiä rehukilolta, Uusitalo kertoo.
Kaupan hyllyssä olevan lihakilon hintaan se tuo 10–15 senttiä lisää. ”Ei suuri summa, mutta tiukassa tilanteessa olevat kotieläintilat ja elintarviketeollisuus eivät voi lisäkustannusta kantaa.”
Uusitalo perää kauppaa mukaan pohtimaan, mikä arvo gm-vapaudella on ja ovatko kuluttajat valmiita maksamaan siitä.
Tehtaan muita tuotteita ovat soijaöljy, melassi, lesitiini ja pavun kuori. Pavusta ei jää tähteeksi mitään.
Öljyä kotimaan markkinat eivät vedä, joten sitä joudutaan viemään Pohjois-Eurooppaan.
Melassi menee rehuteollisuuteen.
Yllättäen myös kuorille on kysyntää. Ne menevät kuidun lähteeksi naudanrehuihin.
Lesitiiniä käytetään elintarviketeollisuudessa esimerkiksi emulgointiaineena. Sitä löytyy suklaista, makeisista ja leipomotuotteista.
Suunnitelmissa on laajennuksen jälkeen tuottaa muitakin elintarviketeollisuuden kaipaamia tuotteita, muun muassa soijaisolaattia, jonka valkuaispitoisuus on 85–90 prosenttia.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
