Kalkkunanliha jää broilerin varjoon
Kalkkunanlihan tuottaminen maksaa enemmän kuin broilerin, joten kaupassa kalkkuna on broileria kalliimpaa.
Kuluttaja valitsee herkästi edullisemman vaihtoehdon, koska hänelle lihalaatujen ero on hämärä. Lihatalojen on syytä katsoa peiliin, sillä tuotannon alkuvuosina kalkkunasta valmistettiin liian samantapaisia tuotteita kuin broilerista.
Lihalaatujen ei tarvitsisi kilpailla keskenään, jos kalkkunatuotteet olisivat riittävän omalaatuisia. Niille voitaisiin jopa luoda oma brändi, kuten Ruotsissa on tehty.
Kalkkunan ja broilerin liha eroavat toisistaan ravitsemukselliselta koostumukseltaan, rakenteeltaan ja maultaan. Se sisältää vähän energiaa, hyvälaatuista rasvaa, runsaasti proteiinia, painottaa kehittämispäällikkö Sanna Simula Satafood Kehittämisyhdistyksestä. Hän työskentelee Kotimaisten kalkkunantuottajien kilpailukyvyn parantaminen -hankkeessa.
”Sen lisäksi, että kalkkunalta puuttuu oma tuotemerkki, sitä ei erotella kaupan hyllyissä mitenkään, vaan pakkaukset ovat broilerikyltin alla.”
Gallup Elintarviketiedon mukaan Suomessa tuotettiin kalkkunanlihaa viime vuonna noin 8 miljoonaa kiloa.
Määrä on tippunut roimasti 2000-luvun alun kalkkunabuumiin verrattuna. Tuotanto kipusi vuonna 2005 peräti 14 miljoonaan kiloon.
Suomalainen söi kalkkunanlihaa viime vuonna noin 1,7 kiloa. 2000-luvun alkupuoliskolla kulutus oli vielä runsas 2 kiloa vuodessa henkeä kohti.
Vertailun vuoksi kerrottakoon, että viime vuonna broilerinlihaa tuotettiin 99,3 miljoonaa kiloa ja jokainen suomalainen söi sitä lähes 17 kiloa.
Viime vuodet kalkkunanlihan tuotanto on paininut kannattavuusongelmien kanssa. Tilojen taloutta nakertavat kalliit rehut ja energia sekä edullinen tuontiliha.
Vuonna 2010 kalkkunakasvattamon tuotantokustannus oli 1,93 euroa/lihakilo, josta 1,6 euroa oli muuttuvia kustannuksia. Tuotantoon suhteutettu käyttökate oli –8 senttiä/kilogramma lihaa.
Huonon kannattavuuden vuoksi osa tiloista on siirtynyt broilerin kasvatukseen, kertoo erikoistutkija Jarkko Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta MTT:stä. Hän alusti 12. maaliskuuta Helsingissä kalkkunantuotannon kilpailukykyä käsitelleessä seminaarissa.
Kun lasketaan yhteen kiinteät kustannukset, energia, untuvikko, rehut ja muut kustannukset ilman työtä, ero Saksan ja Suomen tuotantokustannuksissa on 6 senttiä saksalaistuottajien hyväksi.
Yksi syy kustannuseroon löytyy EU:n eläinkuljetusasetuksen erilaisesta tulkinnasta ja soveltamisesta käytäntöön, Simula kertoo.
Kuljetuslaatikoissa, joiden korkeus on 40 senttimetriä, voidaan muualla EU-alueella kuljettaa huomattavasti suurempia kalkkunakukkoja kuin Suomessa.
Täällä kukko menee teuraaksi 16,5–17-kiloisena, kun esimerkiksi Saksassa elopaino teurastettaessa on 22 kiloa.
Teuraspaino vaikuttaa todennäköisesti myös rintafileentuotantoon, Simula kertoo. Lisäksi Suomen kasvattamoissa on pienempi täyttöaste eli vähemmän lintuja neliötä kohti kuin esimerkiksi suurissa tuottajamaissa Saksassa ja Puolassa.
Niemi kannustaa käyttämään suomalaisten kalkkunoiden hyvän terveystilanteen ja vähäisen lääkitsemisen hyödyksi markkinoinnissa.
Tuottajalle kannattavuuden parantaminen tarkoittaa päiväkasvun kohentamista, eli huomion kiinnittämistä ruokintaan, lintujen terveyteen ja kasvatusolosuhteisiin, tautisulkuun sekä aktiiviseen tuotannonseurantaan, Niemi luettelee.
Laatuhinnoittelua voisi muuttaa, jotta se ohjaisi tavoitteena oleviin tuotantotuloksiin. ”Tuottaja saisi jälkitilin, mikäli kukkojen päiväkasvu saavuttaa vaaditun tason”, Niemi ehdottaa.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
