”Tuotanto perustuu laadukkaaseen rehuun. Sen saannin varmistamiseksi olemme panostaneet paljon viljelyn kehittämiseen”, sanoo Ari Alho. Kuva: Taina Renkola
Tuottaja: ”Vuoden kuluessa kymmenesosa sikatiloista lopettaa nykyisellä hintakehityksellä ”
Tuotantomäärien rajoittaminen on ratkaisu hintakehitykseen, sanoo kurikkalainen Ari Alho. ”Jos teurastamot eivät asiaa korjaa, meidän tuottajien on tehtävä se itse, tuottajaorganisaation kautta.”Kurikka
Ari ja Liisa Alhon tilalla porsastuotantoon on investoitu mittavasti vuodesta 2008. ”Nykyinen alan markkinatilanne on hyvin vaikea” sanoo Ari Alho. Kuva: Taina RenkolaKurikassa Ari ja Liisa Alhon tilalla porsastuotantoon on investoitu mittavasti vuodesta 2008. Toiminta osakeyhtiöitettiin vuonna 2015. Uusin laajennushanke on kolme vuotta sitten valmistunut välikasvattamo.
”Opiskeluaikana ostin itselleni pienen rintamamiestilan, koska kotitilan sukupolvenvaihdos ei ollut ajankohtainen. Alkujaan 300 emakon sikalan eläinmäärä tuplaantui vuoden 2012 investoinnin myötä ja määrä kasvoi edelleen kuusi vuotta myöhemmin, jolloin siirryimme vapaaporsitukseen”, kertoo Ari Alho.
Tilalla on investoitu myös viljanviljelyyn.
”Tuotanto perustuu laadukkaaseen rehuun. Sen saannin varmistamiseksi olemme panostaneet paljon viljelyn kehittämiseen”, Alho kertoo.
Sianlihantuotannossa rakennemuutos on jo vienyt pienet tilat. Pelkällä suurella tilakoolla ei kuitenkaan pärjätä, muistuttavat Alhot.
”Exceliä pitää osata pyörittää. Samoin työporukka pitää olla ammattitaitoista, mokiin ei ole varaa huipputulosta haettaessa. Eläinten hoidossa perusasiat on oltava kunnossa. Lämpötila, kuivikkeet ja puhdas vesi.”
Tilan työntekijät kokoontuvat maanantaisin palaveriin, jossa käydään läpi työt ja asetetut tavoitteet. Isot linjat yrittäjät pohtivat johtoryhmässään.
”Kaikki tekeminen perustellaan, se tukee tavoitteisiin pyrkimistä. Meillä on avoin, keskusteleva työkulttuuri. Se myös edesauttaa havainnoimaan ajoissa esimerkiksi laitteiden korjaustarpeita”, kuvaa Liisa Alho.
”On epäreilua, että Suomeen tuodaan koko ajan vastoin säädöksiämme tuotettua lihaa.”
Tilalla työskentelee yrittäjäpariskunnan lisäksi yhdeksän henkeä, pääosin ukrainalaisia. Työvoiman saanti on ison tilan toiminnassa kynnyskysymys.
”Meillä on tilan verkkosivujen kautta jatkuvasti rekrytointi auki ja hakemuksia saadaan ulkomailta viikoittain useita. Toivon todella, että työvoiman saantia ulkomailta ei vaikeuteta poliittisilla päätöksillä. Päinvastoin työviisumien saantia pitää helpottaa, sillä ulkomailta tuleva työvoima on avainasemassa, kun kotimaasta ei työstä kiinnostuneita hakijoita löydy”, painottaa Liisa Alho.
Seuraava investointi on lupavaiheessa, mutta näillä näkymin Alhot eivät vie sitä eteenpäin.
”Olemme hakeneet ympäristölupaa lihasikalalle. Viranomaispuolelta ihmeen pitkäksi venyneen hakuprosessin aikana tilanne on muuttunut niin, että tulevina vuosina ei tämän investoinnin toteutukselle ole edellytyksiä. Nykyinen markkinatilanne on hyvin vaikea, eikä se korjaannu, ennen kuin tuotantomäärä laskee. Markkina on nyt pahasti tukossa. Vielä 15 vuotta sitten joka possulle oli paikka.”
Sikatilojen kestokyky on kovilla. Kaikki kallistuu, mutta lopputuotteen hinta laskee, summaa Ari Alho. Markkinatilanteen korjaamiseksi hän penää toimia lihataloilta.
”Teurastamoiden odotetaan sopeuttavan tuotantomäärät vastaamaan premium-lihamme kysyntää, koska bulkkituotannon kanssa suomalainen tuotantotapa ei voi kilpailla. Jos teurastamot eivät tilannetta korjaa, meidän tuottajien pitää se tehdä. Emakkotilojen muodostama tuottajaorganisaatio pystyisi siihen, määrittämällä tuotantomäärät.”
”Sikatiloista katoaa nykyisellä hintakehityksellä tämän vuoden loppuun mennessä kymmenesosa”, Ari Alho arvioi.
Eläinten jalostus sekä hoidon ja ruokinnan kehitys ovat johtaneet porsastuotannon merkittävään kasvuun viime vuosikymmenten aikana.
”Emakkomäärää ei ole tarve nostaa Suomessa. Emakkokohtainen porsastuotos kasvaa niin nopeasti, että alalta poistuvat emakkopaikat korvautuvat hyvin sillä. Aloittaessani tavoite oli tuottaa emakkoa kohti 25 porsasta vuodessa. Nyt ollaan lähellä 40 porsaan tuottoa”, Ari Alho toteaa.
Ari Alhon mukaan eläinten jalostus sekä hoidon ja ruokinnan kehitys ovat johtaneet porsastuotannon merkittävään kasvuun viime vuosikymmenten aikana. Kuva: Taina RenkolaSianlihantuotannolla on tärkeä merkitys Suomen ruokaturvalle.
”On epäreilua, että Suomeen tuodaan koko ajan vastoin säädöksiämme tuotettua lihaa. Tuontisianlihalle pitäisi asettaa saparottomuusvero. Vähintäänkin kaupparyhmiä ja julkisen puolen hankintaa olisi painostettava aktiivisemmin luopumaan vastoin lakejamme tuotetun lihan tuonnista”, Ari Alho sanoo.
Hän ihmettelee missä on kaupan eettinen vastuu sianlihan kohdalla.
”Virikehäkkimunienkin myynnistä luovuttiin, vaikka se oli laillinen kasvatustapa. Saparottomien sikojen tuontilihaa myydään, vaikka saparojen katkonta on lailla kielletty Suomessa.”
Mercosur-sopimus lisäisi sianlihan tuontipainetta entisestään, Alho arvioi.
”Vaikka tuontimäärien sanotaan olevan pieniä, se ei tilannetta paranna, sillä pienelläkin ylimäärällä varmistetaan polkuhinnat.”
Ari Alhon mukaan sianlihan tuottajien usko alaan kaipaa vahvistusta. Viennissä on onnistuttu ja se on pitänyt kotimarkkinan hinnan nykytasolla.
”Sianliha ei ole kovin arvostettu tuote kotimaassa ja tähän narratiiviin me tuottajat olemme tyytymässä itsekin. Tarvitaan asennemuutosta myös tuottajilta.”
”Sanotaan, että possu ei myy ravintolassa ja samaa rummutetaan nyt muussakin kuluttajakaupassa. Ehkä kyse on enemmänkin siitä, mitä halutaan myydä. Aina ei tarvitse olla nautaa, se näkyy lounasravintoloiden buffeteissa possunleikepäivien ruuhkana.”
”Kaupparyhmiä ja julkisen puolen hankintaa olisi painostettava aktiivisemmin luopumaan vastoin lakejamme tuotetun lihan tuonnista”, Ari Alho sanoo. Kuva: Taina RenkolaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
