Lukijalta: Vihervasemmiston hellimä sääntelyviidakko puristaa yritykset ja maatilat hengiltä

Suomalaisviljelijät ovat tottuneet tukivalvontaan EU-jäsenyysvuosina. EU suoltaa kuitenkin jatkuvasti uutta sääntelyä, jota varten tarvitaan yhä enemmän hallintoa ja valvontaa, kirjoittaa Jukka Tuori. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Meillä on 1970-luvulta asti vallinnut virkamieshegemonia. Virkamiehet itsessään ovat melko näkymättömiä, mutta vasemmisto ja vihreät painottavat taistolaisoppien perintönä kattavaa valvontaa ja luvanvaraisuutta yhteiskunnassa. Yrittäjät, varsinkaan pienyrittäjät eivät Suomessa nauti heille kuuluvaa arvostusta. Vaikka yrittäjä työllistää valtavasti, on siinä vihervasemmistolle jotain inhottavaa.

Suuryritykset koetaan omemmiksi valtionyhtiöiden tapaan, koska niiden sisällä toimivat päätoimiset luottamusmiesverkostot valvontatehtävissä.

Yrittäjät, yritykset ja maatilat saavat arkeensa byrokratiahaastetta monesta kanavasta. Erityisesti investoinnit, joita tarvitsisimme surkeasti, ovat jatkuvasti kiristyvien lupaehtojen piirissä. Seurasin naapurissa perheyritystä, joka perusti pienen hoivayrityksen. Lopulliseen lupaan ennen hoivakodin käyttöönottoa tarvittiin viiden julkisviraston hyväksynnät. Naapurit joutuivat siis käymään viisi eri lupaprosessia katselmuksineen. Viranomaiset eivät tee keskinäistä yhteistyötä ja kovat kustannukset päivärahoineen laskutetaan kohteelta.

Jos yrittäjä yrittää kiirehtiä lupaprosessia, seuraa ”rankaisutoimena” epämääräisiä lisäselvityspyyntöjä, jotka hidastavat lupien saamista kuukausia.

Eduskunnan lainsäädäntä-ähky tuottaa niiden toteutukseen ja valvontaa yhä uusia virastoja. EU-komission 40 000 virkamiestä keksivät valtavasti uusia, Suomen näkökulmasta täysin turhia säädöksiä. Näillä säädöksillä kuormitetaan erityisesti maatiloja ja investointikohteita yritystoiminnassa. Vaikka kuntien ja kaupunkien viranomaistoiminnot kuihtuvat, paisuu valtionhallinto kohtuuttomasti.

Petteri Orpon hallitus yrittää katkaista tämän lupa- ja valvontavirastojen jatkuvan paisuttamisen. Suunnan kääntäminen on mahdoton tehtävä. Puoluepolitiikka on pesiytynyt virastoihin.

Meille on rakennettu hyvinvointivaltio, mutta kansalaisista koostuva hyvinvointiyhteiskunta on rapautumassa. Sote-uudistus on tästä esimerkki. Uudistuksessa rakennettiin ensin Suomeen 22 sote-virastoa, joihin palkattiin 6 kerroksinen johtaja- ja päällikköorganisaatio esikuntineen. Nyt potilas ja henkilökunta harhailee sote-labyrintissä pelon ja tuskan vallassa.

Jukka Tuori

maakuntaneuvos

Huittinen