Kivikoskien naudat ja pellot siirtyvät yhtä aikaa luomuun
Naudat odottavat porttien takana, että Jenni Kivikoski saa ruokintakäytävän kuivitettua. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoKARJALOHJA (MT)
Kojootti-sonni sulkee silmänsä ottaakseen vastaan emäntänsä rapsutukset.
Huomionosoituksista mustasukkaiset emolehmät tunkevat lähemmäksi. Niitä ei paljon hetkauta tuleva luomustatus, kunhan silitykset jatkuvat ennallaan.
”Tämmöisiä nämä ovat”, nauraa Jenni Kivikoski ja tönii rouvia hieman kauemmas.
Karjalohjalaisen Kivikoski-Orenius-maatalousyhtymän naudat ja pellot siirretään luomutuotantoon yhtaikaa. Meneillään on ensimmäinen siirtymävuosi.
Tilan kannattavuuden parantaminen on tärkein luomuun siirtymiseen syy.
Jennin äiti Pirkko Kivikoski on laskenut, että luomun ansiosta tilalle jää vuodessa 30 000 euroa enemmän rahaa.
Luomu on tilalle luonteva vaihtoehto, koska väkilannoitteita ja kasvinsuojeluaineita on aina käytetty hyvin vähän. Suuria muutoksia tuotantoon ei ole tarvinnut tehdä.
Kivikoskille eläinten hyvinvointi on sydämen asia eikä siitä ole tingitty tavanomaisessakaan tuotannossa.
Tämä näkyy muun muassa siinä, että karjasuojat läpäisivät luomutarkastuksen sellaisinaan.
”Saimme kehuja siitä, miten hyvin eläimiä on hoidettu. Tuntui hienolta saada ulkopuoliselta kiitosta ja varmistus sille, että olemme tehneet asioita oikein”, Jenni Kivikoski kertoo.
Siirtymävaiheen aikana eteen ei ole tullut mitään suoranaisia yllätyksiä. Koulutuksessa olisi voitu enemmän paneutua luomussa tarvittavaan tarkkaan kirjanpitoon esimerkiksi varastoista, Kivikosket kertovat.
Talven kuluessa on tarkoitus selvittää, miten varmistetaan eläinten riittävä seleenin saanti.
Kivikosket ovat huomanneet, että viranomaisten ja neuvojien tiedot ja käsitykset luomusäädösten tulkinnoista eivät ole samanlaisia.
”Tilanteeseen pitää saada muutos. Tiedon ja tuntemuksen luomusta pitää olla yhteismitallista”, Pirkko Kivikoski vaatii.
Ristiriitaisuudet hämmentävät. Pahinta kuitenkin on, että seuraamukset väärän tulkinnan noudattamisesta kaatuvat yleensä viljelijän harteille.
Maatalousyhtymällä on peltoa on vuokramaineen runsas 80 hehtaaria. Siitä kylvetään joka vuosi 15 hehtaaria kauralle. Lopuilla viljellään nurmea laitumeksi ja rehuksi.
Emoja on 50 ja lisäksi nuorkarja.
Sonnivasikat myydään pääsääntöisesti eteenpäin. Niitä pidetään silloin, kun joukosta löytyy riittävän hyvä yksilö kasvatettavaksi tilan siitossonniksi.
Ruokinta perustuu kuivaheinään, jonka urakoitsija käy paalaamassa. Säilörehupaaleja on ostettu muilta luomutiloilta.
Tavoitteena on rakentaa omat laakasiilot.
”Paalimuovit eivät ole kestävää kehitystä eivät kuulu luomuun”, Pirkko Kivikoski perustelee.
Tilalla on ollut lihakarjaa jo 1970-puolivälistä.
Tavoitteena on jalostaa karjaa niin, että siinä on vain puhtaita aberdeen anguksia, Pirkko Kivikoski kertoo. ”Rotuun päädyttiin, koska eläimet ovat vilkkaita ja haastavia.”
Lisäksi aberdeen angusella on hyvä rehuhyötysuhde ja erinomaiset emo-ominaisuudet. Rodun etuihin kuuluvat myös nupous ja hyvänmakuinen liha.
Kivikosket viettävät navetassa paljon aikaa.
Äkkiseltään eläinten rapsuttelu saattaa tuntua joutavalta ajan haaskaukselta, mutta ihmiseen tottuneet ja luottavat naudat on helppoja käsitellä.
Lauma kulkee kiltisti ihmisen perässä, kun sitä siirretään lohkolta toiselle. Samoin pihattoja puhdistettaessa yksi ihminen selviää eläinten käsittelystä.
Vastasyntynyt vasikka saa ensimmäiset ternimaitohuikat ihmisen kädestä tuttipullosta, jossa on emosta lypsettyä maitoa.
Näin varmistutaan, että vasikka saa ternimaitoa mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen. Toinen syy on, että kontakti ihmiseen muodostuu nopeasti.
”Eläinten luottamus on ansaittava”, Kivikosket painottavat.
MAIJA ALA-SIURUA
Eläinten
luottamus
on ansaittava.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
