"Itsekin perunanviljelijänä toimineena huomasin tämän tarpeen – kenelläkään ei tuntunut olevan aikaa tehdä niitä töitä"

Jari Keräsen pellonlanausyksikkö on varsin järeä. Viisitonninen ja seitsenmetrinen lana vaatii myös järeän veturin, jotta työ käy vaivatta eivätkä viimeiset tehot ole käytössä. Yksikkö myös tiivistää maan riittävästi, eikä uusintalanauksia ole tarvinnut tehdä painumien vuoksi. Paikalliset siirtymät onnistuvat yksikön omin voimin, mutta pidemmät matkat se matkaa lavetilla. Kuva: Arto Takalampi

Seitsemän vuotta sitten lanausurakoinnin aloittanut Jari Keränen hankki heti yksikköönsä tarkan gps-paikannukseen pohjautuvan Trimblen mittauslaitteiston helpottamaan työtään. Kuva: Arto Takalampi

Lähtökohta Jari Keräsen aloittamalle urakoinnille oli hyvä, sillä Tyrnävä Pohjois-Pohjanmaalla on yksi Suomen peruna-aitoista. Viljelyolosuhteiden varmistamiseksi ja sadon parantamiseksi osa tasaisistakin pelloista vaati kuitenkin muotoilua.

"Itsekin perunanviljelijänä toimineena huomasin tämän tarpeen. Kenelläkään ei tuntunut olevan aikaa tehdä niitä töitä eikä ollut riittävää urakointikalustoakaan. Siitä syntyikin ajatus alkaa itse urakoida pellon lanausta", hän muistelee seitsemän vuoden takaista ratkaisuaan.

Keränen investoi heti kerralla kunnon kalustoon. Veturiksi hän hankki Casen telavarusteisen, nyt 620-hevosvoimaisen Quadtrac STX535:n sekä lanaksi Maran lippulaivan 70MPN:n. Hänen mukaansa valinnassa painoi, että veturissa pitää olla riittävästi tehoa ja painoa, lanassa painoa ja leveyttä.

"Quadtrac painaa 24,5 tonnia, ja telapintaa siinä on yli viisi neliömetriä. Vastaavasti lanassa on painoa 5,4 tonnia sekä terässä korkeutta 1,2 metriä ja leveyttä 7 metriä", hän havainnollistaa yksikkönsä voimaa.

Alkuvaiheessa Keräsen lanaustyöt keskittyivät perunanviljelyalueille lähinnä Pohjois-Pohjanmaalle sekä etelämmäs Etelä- ja Rannikko-Pohjanmaalle. Sitkeä työ ja pitkälle puskaradion kautta kulkenut viesti on kantanut.

"Vähitellen myös viljanviljelijät huomasivat pellon lanauksella saatavat hyödyt, ja myöhemmin myös nurmiviljelijät, joten toiminta-alue laajeni valtakunnalliseksi", hän sanoo tyytyväisenä.

Lanauksen perusperiaate on yksinkertainen: pelto tasataan ja muotoillaan sen normaalien kaltevuuksien mukaan.

"Kun perunapellossa ei ole alavia kohtia, märempänäkään vuonna vesi ei seiso eikä heikennä sadon laatua ja määrää. Viljapelloilla maa taas kuivuu tasaisemmin ja nopeammin kylvökuntoon, kun märkiä notkelmia ja kuivia harjanteita ei ole", hän havainnollistaa.

Perunalla lanaus maksaa parhaimmillaan itsensä takaisin jo yhtenä märkänä vuonna. Viljanviljelyssä takaisinmaksuaika on viljan heikon hinnan vuoksi hieman pidempi.

"Tosin eräs eteläsuomalainen viljanviljelijä lanautti yhden lohkon kokeeksi ja mietiskeli, saako rahojaan sadossa takaisin. Seuraavana vuonna tasattiin lisää, sen verran hyvät kokemukset hänellä oli", Keränen naurahtaa.

Nurmimaiden lanaukset ovat lisääntyneet rehukoneiden kasvaessa. Jos pellossa on epätasaisuutta, ruopii iso niittokone toiselta laidalta maata, mutta jättää toisella laidalta korkean sängen.

Nurmipelloilla lanaus toteutetaan aina nurmea uusittaessa. Lanausta halutaan usein myös perusparannusten kuten salaojituksen yhteydessä.

"Tarjoammekin tiloille yhdessä Savon Salaojan kanssa kokonaispakettia, jonka jälkeen pelto vaatii enää kylvömuokkauksen ennen viljelyä", hän esittelee uutta palvelumuotoaan.

Vuodessa on kaksi selkeää lanaussesonkia eli näin keväällä ennen kylvöjä ja syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Lanauskautta riittää maan routaantumiseen tai syyssateisiin asti eli yleensä marraskuulle.

Keränen pyrkii hankkimaan kullakin alueella useamman työkohteen, jotta kaluston kuljetus lavetilla on taloudellisesti kannattavaa. Lyhyemmät siirtymät onnistuvat yksikölläkin.

Jari Keräsellä on ollut urakointikalustossaan alusta alkaen käytössä gps-pohjainen Trimblen paikannus- ja mittausjärjestelmä. Sillä pellon korko saadaan sananmukaisesti taivaalta eli satelliittipaikannuksella.

Vastaavaa gps-pohjaista laitteistoa ei ollut aiemmin kenelläkään urakointikäytössä. Se on hänen mukaansa huomattavasti vaivattomampi laseriin verrattuna.

Korkomittauspisteen tehtyään Keränen lähtee kiertämään lanattavaa lohkoa ympäri mitaten samalla sen korkeudet. Ohjelma laskee pellon luontaiseen laskusuuntaan parhaan mahdollisen vaihtoehdon pienimmällä siirrettävällä kuutiomäärällä.

Kone ja urakoitsijan silmä huolehtivat lopusta. Aina pellon korkeustasoa ei ole mahdollista tehdä parhaaseen mittaan, koska silloin olisi kuorittava koko ruokamultakerros.

Välillä Keräsen hyödyntääkin omaa kokemustaan viljelijänä ja järkeilee laskusuuntaa. Vuosien mittaan hän sanookin oppineensa paljon ja tekee nyt suunnitelmat ihan eri tavalla kuin alussa.

"Sen ansiosta kuoriminen vähenee merkittävästi ja jo 10–15 sentin leikkauksella saadaan parannettua paljon pellon muotoa. Näin maan kasvukunto ei heikkene ruokamultakerroksen liiallisella kuorimisella", hän sanoo.