Kansanedustajan elämässä on hetkiä, jolloin vastassa ovat voimasanapiste ja aavistusketutus

Maatalousyrittäjällä voimasanapiste voi olla silloin, kun niittomurskain löytää peltoon heitetyn polkupyöränraadon sen ainoan poutapäivän ensimetreillä, kirjoittaa Vesa Kallio.  Kuva: Saara Olkkonen

Voimasanapiste on hetki, kun ongelmat eskaloituvat pisteeseen, jossa sanavarasto kapenee perisuomalaisiin voimailmaisuihin. Sopii moneen työhön ja tilanteeseen.

Maatalousyrittäjällä se hetki voi olla, kun niittomurskain löytää peltoon heitetyn polkupyöränraadon sen ainoan poutapäivän ensimetreillä. Se hetki voi olla, kun valvova viranomainen ilmoittaa saapumisestaan sinällään perustellusta syystä, mutta juuri sinä päivänä, kun et ole parhaimmillasi.

Toinen pitkän MTK-edunvalvontauran myötä kehittynyt henkilökohtainen ominaisuus on, anteeksi kielenkäyttö, aavistusketutus. Se on tila, joka syntyy, kun huomaat jonkin asian alkavan kehittyvän väärään suuntaan.

Joskus se aavistus voi olla uutinen lehdessä, jossa aprikoidaan elintarvike- tai lannoitemarkkinoiden kehitystä tai, että kauppa on päättänyt kilpailla ruuan hinnalla entistä kovemmin. Kaikissa maksuhenkilö löytyy ketjun alkupäästä.

Edellä kuvattuihin tunnetiloihin liittyy riski niin sanotusta aavistusharhasta eli joskus aavistus osuu kohdalleen, joskus se paljastuu perusteettomaksi. Edunvalvonnassa on kuitenkin parempi olla hieman vainoharhainen kuin hyväuskoinen.

On jo selvää, että molemmat edellämainitut tunnetilat tulevat tutuiksi myös eduskuntatyössä. Merkittävä osa niistä liittyy Euroopan unioniin. Suomen sisäpolitiikan osalta tilanne on vielä osin auki, mutta aavistuksia on jo olemassa, osa jo vahvasti voimasanaistunut.

Hyviä aikomuksia on hallitusohjelmassa paljon, mutta konkretiasta kertovat euromääräiset miinukset. Vanhan sanonnan mukaan tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Tämä tie ei korjausvelasta kärsi.

Voimasanapisteiden esiintymisessä on havaittavissa selkeitä piikkejä aina, kun komissio päättää puuttua maahan tai metsään. Eikä EU-parlamentti helpota tilannetta, puhumattakaan joistakin kotimaisista toimijoista.

Aiemmin komissio antoi jäsenmaille direktiivejä, joissa oli merkittävästi maakohtaista tulkinnanvaraa. Nyt komissio on kylmän laskelmoivasti hakemassa lisää valtaa suoltamalla erilaisia asetuksia ja delegoituja säädöksiä, joissa jäsenmaiden liikkumavara on lähes olematon.

Yksi merkittävimpiä tulossa olevia on EU:n asetus kriittisistä raaka-aineista. EU on riippuvainen sen ulkopuolelta tuotavista raaka-aineista ja sen vuoksi on perusteltua, että tästä riippuvuudesta halutaan päästä eroon.

Kun merkittävä osa näistä raaka-aineista löytyy Suomesta, on jutun alussa kuvatuille tunnetiloille elintilaa.

Samaan aikaan, kun EU haluaa rajoittaa ja estää maa- ja metsätalouden harjoittamista Suomessa se haluaa antaa kutakuinkin vapaat kädet kaivaa kuopan, jonka syvyyttä ja laajuutta voi vain arvailla.

Kansainvälisen kaivosteollisuuden jäljet Suomessa eivät ole kovinkaan kaunista katseltavaa. Nyt puhutaan pahimmillaan aivan eri mittaluokan vaikutuksista, mikäli emme pidä tiukasti puoliamme.

Metsäkatoa enemmän onkin syytä olla huolissaan EU-koneistossa leviävästä aatteellisesta maaseutukadosta. Sen jäljissä ei ruoho kasva eikä nauta märehdi.

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja. Kirjoitus on julkaistu 9.10.2023 Suomalaisessa Maaseudussa.