Muuntogeenisiä kasveja tuotetaan 190 miljoonalla hehtaarilla, viljelyalan kasvu on viime vuosina tasaantunut

Muuntogeenistä soijaa Brasiliassa. Kuva: Tuulikki Viilo

Muuntogeeniset kasvit kuohuttivat viime vuosikymmenillä tunteita, mutta nyt niistä ei paljon puhuta. Mikä on niiden tilanne maailmalla?

Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen professori Teemu Teeri kertoo, että muuntogeenisten eli gm-kasvien pinta-ala kasvoi vauhdilla 90-luvun puolivälistä alkaen. Viime vuosina kasvu on tasoittunut ja ala vakiintunut noin 190 miljoonaan hehtaariin.

Gm-alan prosenttiosuutta on hankala määritellä. ”Riippuu siitä, miten paljon laidunmaata lasketaan mukaan”, Teeri toteaa.

Hän määrittelee maailman viljelyalan jonnekin miljardin ja puolentoista miljardin hehtaarin välille. ”Joka tapauksessa gm-alan osuus on siis selkeästi yli kymmenen prosenttia.”

Alaa hallitsevat neljä isoa eli maissi, soija, puuvilla ja rapsi.

Kasveihin siirretyistä ominaisuuksista tärkeimmät ovat herbisidikestävyys, useimmiten kyky kestää Roundupin tehoainetta glyfosaattia, sekä bt-toksiinin avulla aikaan saatu hyönteiskestävyys.

Miksi gm-kasvien voittokulku on tasaantunut?

Teeri toteaa, että ala on tavallaan saturoitunut. Esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, missä gm-kasveihin suhtaudutaan myönteisesti, soija on lähes kokonaan muuntogeenistä. Kasvun varaa ei siis siellä ole.

Toinen syy on se, että gm-kasvien markkinoille saattaminen on erittäin kallista.

”Kalleus syntyy riskianalyysistä, joka niiltä vaaditaan”, Teeri toteaa. ”Se voi maksaa viisi, kymmenen tai viisitoista miljoonaa euroa. Siihen pystyvät vain globaalit jätit, ja nekin keskittyvät volyymikasveihin.”

Hän nostaa esimerkiksi, että Suomessa Borealin koko liikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa.

EU:ssa pohditaan parhaillaan geenitekniikkalain uudistamista.

Kun laissa aiemmin on puhuttu pelkästään riskinarvioinnista, nyt esillä on ollut termi vaikuttavuusarvio. ”Se tarkoittaa, että aiemmin hyvistä puolista ei ole saanut puhua. Vaikuttavuusarvio sisältää myös asian positiiviset puolet.”

Hän pohtii, olisiko EU:n tiukka kanta geenimuunteluun muuttumassa. ”Asiaa tarkasteltaisiin kuten lääkkeitä: ei katsota vain haittoja vaan myös sitä, mitä hyötyä potilaalle koituu.”

Teeri pohtii, mistä ennakkoluulot geenitekniikkaa kohtaan kumpuavat.

”Onhan meillä pitkä kokemus jopa sellaisista kasveista, joihin on siirretty geenejä kokonaan toisesta lajista, vaikkapa bakteerista kasviin. Mitään ei ole 25 vuodessa sattunut.”

Uudet menetelmät, kuten geenieditointi, saattavat olla monelle helpommin hyväksyttäviä. Niissä tekniikan keinoin tehtävät muutokset ovat pieniä ja tarkkoja.

Osa vastustuksesta voi liittyä globaaleihin jättiyrityksiin, Teeri toteaa. ”Nehän eivät ole pienen viljelijän asialla, koska sieltä ei tule rahaa.”

Mitä maailma voisi gm-jalostukselta saada?

Vaikkapa viruskestävyyttä, Teeri sanoo. Pitkään viljelty viruskestävä gm-papaija on yksi menestystarina.

”Samaa menetelmää voisi soveltaa moneen eri kasviin ja moneen eri virukseen. Se muistuttaa vähän ihmisen rokottamista. Kasviin siirretään pieni pala virusta ja saadaan näin aikaan vastustuskyky.”

Nyt tarvittaisiin myös resilienssiä eli kestävyyttä erilaisia stressejä, kuten kuivuutta vastaan.

Gm-jalostus ei koskaan korvaa perinteisiä menetelmiä, Teeri muistuttaa. ”Perinteiset menetelmät toimivat paljon paremmin sellaisten ominaisuuksien suhteen, jotka ovat useampien geenien takana. Satoisuus on yksi näistä.”