
Vaikeuksista vahvemmaksi: Eevi-Sofia Hallikainen osti tyhjentyneen tilan ja aloitti emolehmätuotannon puhtaalta pöydältä
”Ikä karttuu nuorellakin naisella, joten halusin tarttua puikkoihin hyväkuntoisena.”
Tilan töissä Eevi-Sofiaa auttaa avopuoliso Hannu Järvelä. ”Olemme Hannun kanssa hyvä tiimi. Tässä työssä tarvitaan myös turvallista ja taitavaa rinnalla kulkijaa.” Kuva: Anne AnttilaSimolainen Eevi-Sofia Hallikainen, 32, sanoo olevansa tilanpidon suhteen vielä alkusuoralla, vaikka matkanteko on ehtinyt pitää sisällään myös arjen varjoisimpia polkuja.
”Pari vuotta sitten askel oli raskas ja mieliala väritön. Työtaakka oli kova ja rinnalla kulki myös riittämättömyyden tunne. Olin suoraan sanoen ahdistunut. Vuosien kuorma vyöryi kerralla päälle ja edessä oli pakollinen välitilinpäätös. Tästäkin selvittiin, kun ympärilläni on vahva ja ymmärtäväinen tukiverkosto.”
Tervolalaisen emolehmätilan tyttärenä Hallikainen on tottunut työntekoon ja nähnyt kotitilansa kautta myös maatalouden kaunistelemattoman arjen.
”Kotitilan oppivuodet antoivat erittäin hyvät valmiudet tulevaan. Unelma omasta tilasta eli koko ajan taustalla, vaikka alun alkaen opiskelinkin pintäkäsittelijäksi ja ryhdyin maalausalan yrittäjäksi.”
Ammattimaalarista tuli tilanpitäjä onnenkantamoisten seurauksena.
”Harkitsin myös kotitilan jatkamista, mutta sukupolvenvaihdos ei olisi ollut vielä vuosiin ajankohtainen. Ikä karttuu nuorellakin naisella, joten halusin tarttua puikkoihin hyväkuntoisena. Oman aikapaineensa asettivat myös rahoituskuviot. Erityisesti nuoren viljelijän aloitustuki on aloittelevalle yrittäjälle elintärkeä.”
"Yksinomaan menot kannattaa laskea reippaasti yläkanttiin." Eevi-Sofia Hallikainen
Hallikainen löysi mieleisensä maatilan vanhempiensa välityksellä.
”Kotiväki osti tyhjenevän emolehmätilan viimeiset sonnit, joten tartuin tilaisuuteen ja vuoden 2018 kesällä kättelin kaupat.”
Tyhjän tilan uudelleen käynnistäminen sujui Hallikaisen mukaan kohtalaisen jouhevasti.
”Sain eteeni puhtaan pöydän ja sen myötä hyvät mahdollisuudet. Peltojen kunnostus aloitettiin heti ja karjaa ryhdyin hankkimaan Faban sekä alan nettisivujen kautta. Alkuun pääsin viidelläkymmenenellä emolla, mutta tällä hetkellä pääluku on noin 80.”
Hallikainen on opetellut emolehmätilallaan kaikki työvaiheet ja osallistuu mielellään myös erilaisiin koulutustapahtumiin. ”Tieto turvaa kehityksen , mutta kahden pienen lapsen äitinä haluan antaa aikaa myös perheelleni.” Kuva: Anne AnttilaNuori yrittäjä joutui kuitenkin jo alkumatkasta kokemaan karjatalouden vastatuulet.
”Olihan se kylmää, mutta opettavaista kyytiä, kun aluksi taiteiltiin rankan poikimakauden lävitse ja sen jälkeen iski rotavirus. Päivälle tuli mittaa, sillä vielä tuolloin asuin 80 kilometrin päässä tilalta.”
Hallikaisella on riittänyt opittavaa ja opeteltavaa näihin päiviin saakka.
”Kuvittelin tilanpidon hieman erilaiseksi, joten moni asia on viety maaliin kantapään kautta ja usein myös ison hintalapun saattelemana. Monista käytännön asioistakaan en tiennyt kuin pintaraapaisun. Myös peltoviljely ja sen kunnostukseen vaadittavat tieto-taito- sekä euromäärät yllättivät täysin.”
”Kylmä rauta ei tuota, mutta karja tuottaa, joten pärjäämisen avain on hyvä eläinaines.” Eevi-Sofia Hallikainen
Pettymyksiltäkään Hallikainen ei ole säästynyt. Heti alussa hän joutui kääntymään rahoittajan puoleen ja pyytämään vuoden lyhennysvapaata.
”Sain ja pääsin eteenpäin. Seuraava isompi pysähdys tuli vuoden 2021 kesällä, jolloin huoli selviytymisestä nousi toistamiseen pintaan. Työtä oli paljon ja vastoinkäymisiä saman verran, joten itku oli herkässä ja mieliala notkahteli.”
”Kesä oli niin vaikea ja räjähdysherkkä, että paniikkinappulan painaminenkaan ei ollut kaukana. Onneksi avopuolisoni Hannu löysi asioista myös sen valoisamman puolen, kannatteli eteenpäin ja nosti lopuksi takaisin kovalle maalle.”
Hetkellinen sivuluisu teki Eevi-Sofia Hallikaisesta kuitenkin entistä vahvemman.
”Syvissä vesissä räpiköinti opetti aivan uudenlaista elämän hallintaa sekä antoi voimaa ja taitoa kohdata myös arjen vastatuulet.”
Omaan kokemuspohjaansa nojaten Hallikainen pitää tilan ostoa ulkopuolelta hyvänä vaihtoehtona sukupolvenvaihdokselle.
”Kokemusten rikastuttamana voin kuitenkin sanoa, että ostettavan tilan elinmahdollisuudet on syytä selvittää tarkoin. Erityisesti peltojen kunnolla ja niiden sijainnilla on iso merkitys. Myös rahoittajan kanssa on luotava selkeät pelisäännöt ja laskelmien kanssa oltava tarkkana.”
”Yksinomaan menot kannattaa laskea reippaasti yläkanttiin”, hän jatkaa.
”Pääomaa ei kannata sitoa myöskään uusiin koneisiin, sillä vanhemmallakin kalustolla pärjää. Kylmä rauta ei tuota, mutta karja tuottaa, joten pärjäämisen avain on hyvä eläinaines. Myös oikea asenne kannattaa valjastaa käyttöön.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








