Tarkalla ruokinnalla huippuhiehoista huippuensikoita

Emäntä ja ensikot. Henni Lyytikäiselle on tärkeää, että lehmät ovat helposti käsiteltäviä. Kuva: Lyytikkälänmäen tila

Yhden robotin karjassa on lypsäviä 62 ja nuorisoa nelisenkymmentä päätä. Hiehoja poikii vuosittain noin 18. Hiehojen ruokintaan vasikasta asti on panostettu, ja se näkyy tuloksissa: tilan ensikoiden keskimääräinen tuotos on 10 900 EKM, kun koko karjan keskituotos viimeiseltä 12 kuukaudelta on yli 12 400 EKM.

Lyytikkälänmäen hiehot ovat hyvä esimerkki siitä, että olosuhteet eivät ratkaise kaikkea, vaan eläinten hyvinvointi on kokonaisuus. Tilan hiehot ja vasikat joudutaan kasvattamaan ritiläpalkkikarsinoissa.

Ajoissa poikiva hieho tuottaa eniten.

"Hiehot poikivat meillä keskimäärin 24,8 kuukauden iässä", kertoo Henni Lyytikäinen.

"Panostamme erityisesti ensikoiden energian saantiin, jotta ne myös tiinehtyvät ajoissa tuotosrasituksesta huolimatta."

Tässä onkin onnistuttu, sillä tilan ensikoiden keskimääräinen poikimaväli on napakka 374 vuorokautta. Myös ensikoiden maidon valkuaispitoisuus 3,54 prosenttia kertoo ruokinnan energian riittävyydestä, samoin kuin soluluku 28. Utareterveyteen ja soluihinkin energiansaanti vaikuttaa.


Huippuensikon kasvatus alkaa jo vasikasta. Lehmän poikiessa se lypsetään heti ja vasikalle juotetaan ternimaitoa niin paljon kuin se jaksaa juoda. Yöpoikimiset ovat poikkeus, mutta silloinkin aamulla varmistetaan, että vasikka on saanut ternimaitoa mahansa pullolleen.

"Olen alkanut testata ternimaidon vasta-ainepitoisuutta vasta viime aikoina, mutta olen saanut pelkkiä hyviä tuloksia, joten oletettavasti vasta-ainetasot ovat olleet hyvät ennenkin", Lyytikäinen kertoo.

Tilalla on oma ruokintasuunnitelma kaikille ikäryhmille vasikasta alkaen. Tehokas ruokinta ei tarkoita kallista ruokintaa, vaan optimoitua. Hyvin kasvava ja ajoissa poikiva hieho maksaa kasvatuskulunsa nopeammin takaisin. Kolmen–viiden kuukauden ikäiset saavat oman appeen lisäksi nuorison täysrehua. Yli puolivuotiaiden appeeseen lisätään rypsiä ja tilakivennäistä, täysrehun määrä vähenee. Yli 10 kuukauden ikäiset saavat hiukan enemmän rypsiä ja appeeseen lisätään olkea. Tiineiden hiehojen appeessa (15–24 kuukautta) ei enää ole rypsiä, ja oljen määrä kasvaa. Näin hiehot syövät itselleen laajaa runkoa ilman lihomisen vaaraa.

Esa Lappalainen ProAgria Pohjois-Karjalasta toimii Lyytikäisten maitotilaneuvojana ja suunnittelee kaikkien tilan eläinten ruokinnan.

"Lyytikäisillä on talousnäkökulma voimakkaasti tuotannossa mukana. Ruokintasuunnitelmia teetetään paljon ja niissä myös pysytään. Kivennäisruokintaan on myös kiinnitetty huomiota ja se onkin todella tärkeä asia hiehoille. Itse suosittelen hiehoillekin lopputiineydestä tunnutuskivennäistä."

"Hiehojen kasvatuksen tärkein asia on, etteivät ne pääse lihomaan. Eri ruokintaryhmiä pitää olla riittävästi. Jos samassa ryhmässä on eläimiä puolen vuoden ikäerolla, niin osa saa väkisin liikaa jotain ja toiset liian vähän", Lappalainen muistuttaa.

Lyytikkälänmäellä kuntoluokat pysyvät niin hiehoilla kuin lehmilläkin. Aperuokinnalla suht tiukka poikimaväli on avainasemassa, jotta loppulypsykaudesta ei tule lihomista, mikä heijastuisi ongelmina seuraavalle lypsykaudelle.

"Lyytikäisten hiehot eivät ole hirveän isoja, noin 630 kiloa poikiessaan, mutta niillä on erinomainen syöntikyky. Ja kun säilörehu on hyvää, ei väkirehuprosenttia tarvitse nostaa juurikaan yli 46:n."