Rahoituksen saaminen on tällä hetkellä ylivoimaisesti suurin navettainvestointien jarru, summaa tilanteen seinäjokelainen arkkitehti Jouni Pitkäranta yli 600 suunnitellun navetan kokemuksellaan. Navettasuunnitteluun erikoistunut Pitkäranta on sihteerinä yksi valtakunnallisen Maitoyrittäjät ry:n kantavia voimia.
"Yleinen trendi on, että määrällisesti navettojen rakentaminen jatkuu entisellään, mutta rahoitus on tiukentunut. Hanketta suunnitellaan ja siitä keskustellaan pankeissa todella pitkään ennen kuin siinä päästään eteenpäin", hän sanoo.
Kireä tilanne johtaa usein siihen, että hanketta joudutaan karsimaan kustannusarvion saamiseksi alaspäin.
Uudet navettahankkeet ovat Pitkärannan mukaan sekä laajennuksia että uudisrakennuksia, jälkimmäisiä ehkä hieman enemmän. Tyypillinen laajennus on jo olemassa olevan, reilut viisi vuotta sitten tehdyn navetan jatkaminen.
"Sen lisäksi on erittäin paljon teknologiapäivityksiä eli robottilypsy jyrää hyvin voimakkaasti. Varsin tuoreitakin ja toimivia lypsyasemia muutetaan roboteille, kun jopa eräiden robottilypsyn vannoutuneidenkin vastustajien mieli on nyt muuttunut", Pitkäranta hymyilee.
Muutos johtuu hänen mukaansa ongelmista työvoiman saannissa, pärjäämisessä sekä vaihtuvuudessa, ja tilannetta on paikattava automaatiolla.
Rahoituksen saamisen vaikeudet korostuvat Pitkärannan mukaan etenkin pienehköillä, investointia kaavailevilla maitotiloilla. Miten rahoittaja saadaan innostumaan 30 vuotta vanhan 30 lehmän parsinavetan korvaavasta uudesta robottinavetasta, jossa tuotanto kaksinkertaistuu.
Tilan peltopinta-alat eivät useinkaan mahdollista tuplausta eikä 900 000 euron investoinnin maksaminen 30 lisälehmän tuotannolla ole realistista. Uusi pihattosuunnitelma joudutaankin siksi toteuttamaan usein joko karsittuna tai jopa vaiheittain.
"Monella pienemmällä tilalla tutkitaankin nyt uutena vaihtoehtona tuotannon laajentamiseksi, kuinka vanhaa parsinavettaa voitaisiin hyödyntää korjaamalla tai laajentamalla se osittain pihatoksi. Vaihtoehtoja on useitakin", hän sanoo.
Pitkäranta huomauttaa, että vanhan parsinavetan hyödyntäminen on kuitenkin aina kompromissi ja luova ratkaisu. Siitä ei tule niin hyvä kuin kokonaan uudesta, mutta sillä päästään kuitenkin ottamaan iso askel parsinavetasta laajennettuun pihattoon.
"Se on järkevä vaihtoehto monelle tilalle. Rahoittajakin suhtautuu eri lailla, kun tälle esittelee 900 000 euron uuden hankkeen sijaan 500 000 euron vaihtoehdon", hän sanoo.
Tuotannon seuraavassa investointivaiheessa viritelmää ei enää kannata laajentaa vaan se jää hiehonavetaksi, ja lehmille rakennetaan kokonaan uusi pihatto.
Maidonhinnan laskeminen huipputasoltaan on näkynyt navettainvestointien sisällössä: tekniikkaa on karsittu, räikeimmät ylilyönnit ovat jääneet pois ja eri ratkaisujen välillä on tehty kompromisseja. Jouni Pitkärannan mukaan myös sellaiset uudet pihatot, joissa nuori karja ja lehmät ovat samassa, ovat jääneet pois.
"Nyt on kerta kaikkiaan ollut pakko hyödyntää vanhoja tuotantotiloja nuoren karjan tiloina, ja laajennuksessa jokainen paikka on lehmäpaikka. Tärkeintä on, että näin lehmäpuoli saadaan pyörimään mahdollisimman tehokkaasti uusissa ja väljissä tiloissa."
"Samalla kustannusarviosta on saatu muutama sata tuhatta euroa pois. Kun tuotanto pyörii tällä tavoin pari vuotta, voidaan miettiä vanhan navetan korjaamista nuorelle karjalle vielä paremmaksi", hän sanoo kokemuksestaan.
Maatalouden nykyisessä kannattavuustilanteessa yksi kysymys nousee aina esiin: miksi toiset kotieläintilat pärjäävät samanlaisissa olosuhteissa, toiset taas eivät.
Jouni Pitkärannan mielestä siihen vaikuttaa esimerkiksi maitotiloilla monta tekijää. Lainanhoidossa pärjäävät sellaiset tilat paremmin, jotka ottavat selkeitä, mutta pienempiä askeleita. Sen sijaan isoja investointeja kerralla tekevät ovat velkamääränsä kanssa koko ajan painitermillä kuvattuna sillassa.
Toinen olennainen tekijä ovat yrittäjäominaisuudet ja johtaminen. Jotkut vain saavat tuotannon pyörimään paremmin eli lehmät lypsämään enemmän kuin toiset.
"Se on osa ammattitaitoa ja yrittämistä, jonka taustalla on raju osaaminen", Pitkäranta kuvaa.
Tuotannon kasvaessa yritysmäinen ja kokonaisvaltainen johtaminen alkavat hänen mukaansa korostua. Sitä ohjaa pyrkimys tehdä asiat entistä paremmin.
Taloutta kurittavia yli-investointejakin on ollut, mutta Pitkäranta uskoo niiden karsiutuvan rahoituksen kiristyttyä.
Maidontuotantoaan kehittävien tilojen ei tarvitse tarpoa asiansa kanssa yksin. Niiden yhteenliittymäksi perustettu valtakunnallinen Maitoyrittäjät ry toimii ähtäriläisen puheenjohtajansa Juha Kantoniemen mukaan myös vertaisverkostona tilaansa pitkäjänteisesti kehittäville maitotilayrittäjille.
"Tällä saadaan investoineilta tiloilta kokemusperäistä tietoa niille tiloille, jotka vasta suunnittelevat investointeja. Näin investoinnissa pyrittäisiin välttämään sudenkuopat ja siihen osattaisiin lähteä oikealla asenteella."
"Tuotantoonsa investoiva tila suunnittelee ja tekee valintapäätöksen monista toimintamalleista jopa vuosikymmeniksi", Kantoniemi huomauttaa.
Hänen mukaansa lähtökohta maidontuotannossa on, että maitotilat ovat meijeriteollisuuden alihankkijoita: niillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tuotteen myyntihintaan, ainoastaan kustannuksiin.
"Olennaista tuloksen tekemisessä on silloin kustannusten hallinta ja optimointi, jotta tietyllä kustannustasolla päästään parhaaseen tuotos- ja tulostasoon. Tämän esilletuominen ja havainnollistaminen tuotantoaan kehittäville yrittäjille on yksi tärkeä kohde toiminnassamme", Kantoniemi sanoo.
Isojen tilojen johtaminen sekä investointien hallinta ja toteuttaminen ovat Suomessa vielä varsin uutta, kun taas maailmalla, etenkin Pohjois-Amerikassa, siitä on jo pitkät kokemukset.
Näihin Maitoyrittäjät onkin aktiivisesti hakenut tietoa ja kokemusta noin 250 yrittäjän jäsenkunnalleen. Juha Kantoniemi antaa erityismaininnan arkkitehti Jouni Pitkärannan uraauurtavalle toiminnalle uuden navetanrakentamiskulttuurin tuomisesta Suomeen.
Kantoniemen mukaan lähtökohta maidontuotannon rakennemuutoksessa on nimittäin aina eläinten hyvinvointi. Tehtiinpä kuinka suuri navetta tahansa, se pitää tehdä suunnittelusta lähtien eläinten ehdoilla ja näkökulmasta.
"Vain hyvinvoiva lehmä tuottaa ja eläinten huomioon ottaminen myös antaa yhteiskunnassa meille toimintaoikeuden", hän huomauttaa.
Tietovirtaa on myös Suomesta ulospäin, sillä varsinkin robottinavetan eläinliikenteen suunnittelu on pohjoisamerikkalaisia maitotiloja ja yliopistoja kiinnostava aihe. Pitkärannan 4DBarn Oy onkin käynyt Atlantin toisella puolella opettamassa robottiteknologiaa sikäläisille toimijoille.
