Isä kuoli ja toimitilat tuhoutuivat tulipalossa – silti luovuttaminen ei käynyt mielessäkään erikoiskasvitilaa Sukevalla pyörittävillä Viljami ja Leevi Partasella

Viljami (vas.) ja Leevi Partanen luotsaavat perinteikästä, kasvinviljelyyn erikoistunutta kotitilaansa maatalousyhtymän nimissä. Kuva: Anne Anttila

Sukevalaiset Partasen tilan veljekset, Viljami, 28, ja Leevi, 30, ovat ikävuosiinsa nähden kokeneet monia pysähdyksen paikkoja.

Vuonna 2015 perheen isä kuoli syöpään ja viisi vuotta myöhemmin vanhaan navettaan saneerattu perunankuorimo sekä varastotilat tuhoutuivat tulipalossa.

"Kaikesta on selvitty, kun on ollut pakko selviytyä. Taustalla on sukutila ja sen perinteet, joten luovuttaminen ei käynyt edes mielessä”, Partasen veljekset kiteyttävät.

Suomäen tilalla peruna jatkokäsitellään myös viipaleiksi, kuutioiksi tai suikaleiksi. Kuva: Anne Anttila

Leevi ja Viljami Partanen ovat kasvaneet tilanpitoon.

Marjatilayrittäjäksi kouluttautunut Viljami on työskennellyt kotitilallaan aina, vaikka oppisopimuksella suoritettu sähkö- ja automaatioalan perustutkinto olisi mahdollistanut palkkatyön myös vieraan kirjoilla.

Sen sijaan koneistajaksi kouluttautunut Leevi haki kokemuspohjaa tilan ulkopuolelta, mutta palasi takaisin kotiin isän sairastuttua.

Perunan- ja mansikanviljelyyn ja erityisesti perunan jatkojalostukseen erikoistunut Suomäen tila on alallaan Savon alueen edelläkävijöitä.

Esimerkiksi koneellinen perunankuorinta aloitettiin jo 1990-luvun lopulla.

"Toimintaa laajennettiin ja kehitettiin aina tarpeen ja tilanteen mukaan. Vuonna 2005 vanhaan navettaan rakennettiin ajan mukaiset toimitilat sekä kuorimo. Kolme vuotta myöhemmin tiloja laajennettiin ja toimintoja päivitettiin.”

Tällä pärjättiin aina vuoteen 2020 saakka, jolloin sähköviasta alkanut palo tuhosi kaiken, kivijalkaa myöten, veljekset muistelevat hiljaisena.

Ennen kohtalokasta tulipaloa Partasen perheessä koettiin myös arjen pysäyttävä tragedia, kun veljesten isä menehtyi syöpään.

"Isän kuolema muutti pysyvästi arjen suuntaviivoja. Kaikesta huolimatta elämän ja myös yritystoiminnan oli jatkuttava”, veljekset muotoilevat.

Alkuun Viljami, Leevi sekä heidän äitinsä pyörittivät tilaa perikunnan nimissä.

Vuonna 2019 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos ja toiminnan ympärille perustettiin veljesten välinen maatalousyhtymä.

"Onneksi äiti saatiin palkkalistoille, sillä hänen mukanaan tuli iso määrä tietoa ja kokemusta. Tuula-äiti vastaa ansiokkaasti tuotteiden kuljetuksesta”, veljekset kiittelevät.

Viljami Partanen on kiitollinen, että palossa tuhoutuneen tuotantorakennuksen tilalle saatiin rakennettua pikavauhtia kokonaan uudet tilat. "Se oli selvää, että toiminta jatkuu", Viljami Partanen sanoo. Kuva: Anne Anttila

Perhekeskeinen tiimityö on näyttänyt voimansa vaikeina aikoina.

"Jo isän kuoleman jälkeen oli selvää, että hänen elämäntyötään tullaan jatkamaan. Mansikka ja peruna sekä perunan jatkojalostus ovat edelleen keskiössä. Lisäksi viljelemme viljaa ja harjoitamme metsätaloutta.”

Tulipalo ei horjuttanut Partasen perheen tulevaisuuden uskoa, sillä palossa tuhoutuneiden toimitilojen tilalle nousi vuoden 2021 helmikuussa uusi, yli 1 000 neliö suuruinen tuotantorakennus. Samalla kaikki toiminnot siirtyivät saman katon alle.

"Se on tämä yrittäjän tahtotila niin voimakas. Toimituksetkaan eivät katkenneet missään vaiheesa. Toki tulipalon jälkeen kaikki päätökset piti tehdä nopeasti ja päättää yhtä vauhdikaasti myös siitä, miten ja millä tavalla jatketaan. Suunta selkiintyi kuitenkin nopeasti”, veljekset kertovat.

Lähiruuan tuottaminen on Viljami ja Leevi Partaselle kunnia-asia.

”Korona-aika toi esimerkiksi perunalle aivan uudenlaista nostetta. Peruna tekee kauppansa suurkeittiöiden ohella myös ravintolapuolelle. Suosio piilee siinä, että peruna taipuu moneksi, ja sitä voidaan jatkojalostaa viipaleiksi, kuutioiksi tai suikaleiksi.”

Perunan ohella Suomäen tilalla käsitellään porkkanaa.

"Ostamme tutulta tuottajalta ylisuurta porkkana ja jatkokäsittelemme sen raasteeksi ja viipaleksi. Porkkana on osoittautunut hyväksi tukijalaksi talvikauteen.”

Tilan toimivimpia selkänojia on mansikka, jota veljesten mukaan lisätään aina menekin mukaan.

"Mansikka vaihtaa omistajaa pääsääntöisesti kaupan kautta, sillä syrjäinen sijaintimme on haaste tuotteiden suoramyynnille.”

Kehitteillä on kuitenkin pienimuotoista maatilamatkailua, jonka yhtenä ohjelmanumerona voisi olla mansikanpoiminta.

”Tällaisena syrjäkylän tilallisena on pakko nostaa tuntosarvet ylhäälle ja laittaa välillä myös mielikuvitus laukalle.”