Köönikkälän tilalla on tehty uusintaojituksia vuodesta 1995. Viimeiset putket pantiin maahan pari viikkoa sitten. Matti Orava upottaa salaojaputkea kaivantoon. Kuva: Kari Salonen
Viljelijä jätti ympäristötuet sikseen ja tuottaa suuria satoja: ”Parasta ympäristönhoitoa”
Vaikka Kalle Oivanen viljelee peltojaan tehokkaasti, ravinteita hän käyttää maltillisesti, kutakuinkin saman verran kuin ympäristötuen taulukot sallisivat.
Jos piiriojat kasvavat pajua, voi huuhtelu tuoda salaojasta tällaista paluupostia. Salaojaputken tukkinutta juurakkoa.
Salaojitus on kertainvestointina kallis, mutta maan parantunut rakenne vähentää lannoituskustannuksia, Kalle Oivanen laskee. Hannu Salo vetää salaojaputkea esiin.Hyvän sadon tuottaminen on tehokkainta työtä ympäristön hyväksi.
Näin tuumi jo vuosia sitten viljanviljelijä Kalle Oivanen ja päätti jättää ympäristötuen sikseen. Päätös on pitänyt, eikä tila ole mukana nykyisessä ympäristökorvauksessakaan.
Siitä huolimatta Oivanen katsoo viljelynsä olevan monin tavoin ympäristölle edullisempaa kuin tiukasti ympäristökorvauksen ehtoja noudattavan.
Hän korostaa, ettei ympäristökorvauksen ulkopuolella oleva viljelijäkään tuhlaa ravinteita. Hän käyttää niitä vain sen verran kuin hyvän sadon tuottaminen vaatii.
”Ravinteet tulevat täysimääräisenä käyttöön eikä valumia pääse syntymään.”
Tosiasiassa lannoitustasot ovat Oivasenkin tilalla varsin lähellä ympäristökorvauksen lannoitustaulukoita.
Esimerkiksi vehnän valkuaisen nostamiseen ei tilalla tarvita lisätyppeä. Siitä pitää huolen maan rakenne, joka on vuosien työn tuloksena erinomaisessa kunnossa.
”Maataloustutkijoiden mukaan maassa oleva typpi riittää kasville, kunhan typpi on kasvin otettavissa”, Oivanen kertoo.
Poikkeuksena on kasveille kylvön yhteydessä annettava starttifosfori, joka turvaa kasveille hyvän kasvuunlähdön. Sitä ympäristökorvauksen taulukot eivät Oivasen mailla sallisi.
Ympäristöystävällisyyttä on Oivasen mielestä sekin, että hyvä kasvusto ei tarvitse glyfosaattiruiskutuksia läheskään niin paljon kuin huonompi.
”Kun viljelykasvi tuottaa voimakkaan kasvuston, se tukahduttaa itse rikkakasvit. Yksittäisten pesäkkeiden ruiskutus muutaman vuoden välein riittää.”
Maan rakenteen parantamiseen on viime vuosina kaupattu monenmoisia keksintöjä. Jankkuritkin tekevät jälleen tuloaan, kun Etelä- ja Varsinais-Suomen tiivistyneitä peltoja yritetään saada parempaan kuntoon.
Näihin konsteihin Oivanen ei usko. Hänen mielestään toimiva salaojitus on kaiken perusta.
Kaikki Oivasen pellot on salaojitettu vuosikymmeniä sitten.
Viime vuosina salaojakoneet ovat jälleen olleet tuttu näky Oivasen mailla, sillä hän aloitti peltojensa uusintaojitukset vuonna 1995. Sen jälkeen ojituksia on parannettu lohko lohkolta useana vuonna.
Viimeisenkin lohkon uusintaojitus valmistui viime viikolla.
Oivanen on kokemustensa perusteella vakuuttunut siitä, että ojituksesta huolehtiminen on tärkein tekijä hyviä satoja tavoiteltaessa.
”Satotaso on parantunut kaikilla lohkoilla sen jälkeen, kun ne on uusintaojitettu. Välittömästi ojituksen jälkeen sato hieman heikkenee, mutta jo muutaman vuoden päästä se on vähintään puolitoistakertaistunut aikaisemmasta.”
Oivanen on perin juurin pettynyt nykyiseen maatalouspolitiikkaan. Se kannustaa hänen mielestään tehottomuuteen ja toimii monin tavoin ympäristöä vastaan.
”Kyllä täytyisi opetella päättäjien ja virkamiesten ymmärtämään, miten ruokaa oikeasti tuotetaan.”
Esimerkiksi kasvipeitteisyyden jatkuvaa korostamista kyntöön vakaasti uskova mies ei ymmärrä.
”Tutkimusten mukaan kasvi nostaa maassa olevan fosforin pellon pintaan. Kun pelto kynnetään, saadaan fosfori takaisin kasvien ulottuville ja pois pinnasta huuhtoutumasta.”
Tukipolitiikassa pitäisi Oivasen mielestä korostaa maan rakenteen merkitystä ja sen avulla pitäisi kannustaa parantamaan maan kasvukuntoa.
Vaikka hyvä sato on viljelijälle ykköstavoite, Oivanen näkee pellon toimivan vesitalouden myös merkittävänä ympäristötekona.
Kun pellolla tavoitellaan mahdollisimman hyvää satoa, ravinteetkin tulevat käytettyä täysimääräisesti hyväksi eikä niitä jää sadonkorjuun jälkeen peltoon, Oivanen muistuttaa.
”Monilla kotieläintiloilla huono vesitalous rajoittaa lannan käyttöä. Pelto ei pysty käyttämään hyväkseen kaikkea lantaa.”
Oivasella on ehdotus seuraavaa tukiohjelmakautta varten.
Luonnonhoitopeltojen sijaan pitäisi kannustaa viherkesantoihin, joiden yhteydessä pelto voidaan salaojittaa tai vanhaa ojitusta kunnostaa. Uusintaojitukseen voisi kannustaa myös korkeammilla hehtaarituilla.
”Lisäksi salaojainvestointeihin pitäisi kannustaa suuremmilla poistoprosenteilla.”
Avo-ojien kunnostukseen puolestaan kannustaisi se, että ojasta kaivetun maan saisi jättää kasvukaudeksi kasaan pellon reunaan ilman tukimenetyksiä.
”Rikkasiemenet ehtisivät itää kasvukauden aikana ja kasvustot myrkyttää. Sen jälkeen maan voisi levittää tasoittamaan notkopaikkoja.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
