Tasapainoinen lannoitus lasketaankasvin todellisen tarpeen mukaan
Taulukoiden noudattamisen sijaan viljelijät voisivat seurata kasvukautta ja lannoittaa kasveja niiden todellisen
tarpeen mukaan.«
Jotta maatalouden typpi- ja fosforipäästöjä voitaisiin tehokkaasti vähentää, keinoiksi pitää ottaa tasapainoinen lannoitus ja ravinnetaselaskelmat, korostaa tuottajajärjestö MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.
Tasapainoisessa lannoituksessa ravinteiden määrä päätetään viljelykasvin todellisen tarpeen, kasvukauden olosuhteiden ja viljavuustutkimuksen perusteella.
Ravinnetase puolestaan on laskentamenetelmä, jossa lasketaan pellolle lisättyjen ja pellolta sadon mukana poistettujen ravinnemäärien erotus. Se kertoo, miten hyvin lannoitteiden ravinteet on hyödynnetty.
”Enää ei pitäisi puhua liikalannoituksesta. Sen sijaan pitäisi korostaa lannoitusta, joka ottaa huomioon kasvien kasvupotentiaalin ja takaa kasveille sen kasvun vaatimat ravinteet.”
MTK ja ruotsinkielinen tuottajajärjestö SLC eivät ole yksin kannattaessaan ravinnetaseen ja tasapainoisen lannoituksen käyttöä vesiensuojelussa. Niihin ovat viitanneet Pietolan mukaan myös Itämeren suojelukomissio Helcom, Itämeren ympäristöjärjestö CCB ja Maailman luonnonsäätiö WWF.
Pietola on erityisen iloinen siitä, että ympäristöjärjestöt ja viljelijäjärjestöt ovat keinoista samoilla linjoilla.
Jo nykyisellään ravinnetaseen on voinut valita yhdeksi ympäristötuen lisätoimenpiteeksi.
Pietolan mukaan sekä MTK että SLC ovat esittäneet ravinnetaseen ottamista uudessa ympäristökorvausjärjestelmässä lannoituksen perustaksi nykyisten lannoitustaulukkojen sijaan. Ravinnetase olisi myös askel kohti tila- ja lohkokohtaista ympäristötukijärjestelmää, joka on monissa yhteyksissä asetettu tavoitteeksi.
”Taulukoiden noudattamisen sijaan viljelijät voisivat seurata kasvukautta ja lannoittaa kasveja niiden todellisen tarpeen mukaan. Samalla viljelijöitä tuettaisiin perustehtävässään eli ruuan tuottamisessa.”
Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin käyvän toisin kuin järjestöt toivovat.
”Viljelijäjärjestöjen ääni ei ole järjestelmän kansallisessa valmistelussa kuulunut. Viranomaiset haluavat pitäytyä uudessakin järjestelmässä typen ja fosforin enimmäismäärät sanelevissa lannoitustaulukoissa.”
Taulukoiden käyttöä perustellaan muun muassa valvonnoilla.
Pietola kokee, ettei viljelijöiden osaamiseen luoteta.
Viljelijäjärjestöt ovat pitäneet ravinnetaseen ottamista lannoituksen perustaksi erityisen tärkeänä nyt, kun maataloudelle on tulossa uudet, aiempaa tiukemmat päästövähennystavoitteet.
Helcom asetti lokakuun alussa maakohtaiset tavoitteet kaikille Itämeren rantavaltioille. Suomen osalta ne ovat erittäin kunnianhimoiset.
Sektorikohtaisia tavoitteita ja siten maatalouden osuutta vähennyksistä ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta kovia vaatimuksia maatiloille on ennakoitavissa.
Pietola ihmettelee, mitä maatalous voi tavoitteen saavuttamiseksi tehdä, jos siihen ei anneta mahdollisuuksia ja välineitä.
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
