Rikkakasveja voi torjua3 metrin päässä vesistöstä
Kasvinsuojeluaineiden vesistörajoitukset muuttuvat ensi kesänä vanhasta vaaraan perustuvasta arviosta riskiperusteiseksi, mikä on myös EU:n linjan mukaista. Valmistelu on edennyt Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) mielestä hyvin.
Ylitarkastaja Leona Mattsoff Tukesista kertoi valmistelutilanteesta ja linjauksista pari viikkoa sitten Pro Agrian neuvojille. ”Aika vähän asioista tuli keskustelua.”
Mattsoffin mukaan riskiin perustuvat suojakaistavaatimukset ovat olleet lausunnolla luvanhaltijoilla eikä muutostoiveita ole juuri tullut. Uudet myyntipakkaustekstit saadaan Tukesin nettisivuille alkuvuodesta.
Peruslinjaus on, ettei kolmea metriä lähemmäs vesistöä saa mennä ruiskuttamaan. Se pätee useimmilla rikka-aineilla. Muilla etäisyys vaihtelee niin, että ruiskuttamatta voidaan joutua jättämään peltoviljelyssä 20 metriä, marjapensailla 30 ja omena- ja päärynäpuilla 50 metriä, kun pelto rajoittuu vesistöön.
MTT Vakola käy parhaillaan läpi markkinoilla olevia suuttimia ja luettelo hyväksytyistä suuttimista julkaistaan Tukesin sivuilla alkuvuonna. Listaa päivitetään vähintään kerran vuodessa.
Tavallisen viuhkasuuttimen lisäksi etäisyydet vesistöihin lasketaan kolmenlaisille ilma-avusteisille suuttimille, 50, 75 ja 90 prosenttia tuulikulkeumaa vähentäville. Apuna käytetään Ruotsin tietoja.
Suurin muutos tulee rikka-aineiden vesistörajoituksiin. Kun viime kesänä 25 metrin ruiskutuskielto koski kaikkia torjunta-aineita, ensi kesänä lähes kaikkia rikka-aineita voidaan käyttää peltoviljelyssä kolmen metrin päässä vesistöstä.
Tuholaisten torjunta-aineita suitsitaan tiukimmin, mutta niitäkin voidaan käyttää alle 20 metrin päässä vesistöstä, jos käytetään ilma-avusteisia suuttimia. Tuholaisia torjuvat yhdisteet ovat vesieliöille rikka-aineita haitallisempia.
Kasvitautien torjunta-aineille tulevat suojaetäisyydet ovat kahden muun välistä. Vähiten vesieliöille haitalliseksi katsottuja tautiaineita voidaan käyttää rikka-aineiden tapaan kolmen metrin päässä vesistöstä.
Toisessa ääripäässä haitallisimpia tautiaineita voidaan käyttää 20 metriä lähempänä vesistöä vain, kun ruiskussa on ilma-avusteiset suuttimet. Tarkat metrimäärät löytyvät Tukesin sivuilta, mutta torjunta-ainepakkauksiin ne eivät ehdi.
Mattsoffin mukaan suositus on, että viljelijät noudattavat uusia määräyksiä ensi kesänä, mutta sanktioita ei saa, vaikka noudattaa vanhan pakkauksen ohjeita.
Tukes ehdottaa suojaetäisyyden mittaamista ympäristötuen tapaan pellon reunasta, kun pelto rajautuu suoraan vesistöön, ei siis vesirajasta.
Kasvinviljelyasiamies Mika Virtanen MTK:stä on eri linjoilla ja vaatii, että suojaetäisyys tulee mitata vesirajasta kuten tähänkin saakka.
Pellon reunasta mittaaminen ei ota huomioon vesirajan ja pellon välistä aluetta, joka voi olla kymmeniä metrejä järviin rajoittuvilla pelloilla.
Mattsoffin mukaan mittaustapaa ei ole lyöty lukkoon. Hän lupaa, että vaihtoehdoista ollaan valmiita keskustelemaan.
Tukes keskustelee vesistörajoitteiden valmistelusta parin viikon päästä Syken ja Mavin edustajien kanssa, jolloin auki olevia asioita käydään läpi.
Kaikki sidosryhmät, myös viljelijöiden edustajat, kutsutaan koolle tammikuussa, Mattsoff sanoo.
Aivan kaikkea ei ehditä saada valmiiksi ensi kesään mennessä.
Suojaetäisyydet on määritelty torjunta-aineittain. Rajoissa ei ole voitu ottaa huomioon sitä, että esimerkiksi viljoilla ja öljykasvilla saatetaan käyttää samaa ainetta, mutta käyttömäärissä on eroja. Raja on vedetty suurimman käyttömäärän mukaan.
Mattsoffin mukaan aika ei yksinkertaisesti riitä kasvikohtaisten suojaetäisyyksien määrittämiseen, mutta myöhemmin se voi toteutua.
Ruotsissa suojaetäisyydet on porrastettu sen mukaan, käytetäänkö täyttä, puolta vai neljäsosaa maksimista ainemäärästä. Mattsoffin mukaan tätäkin voidaan harkita.
Jatkossa arvioidaan myös pinta- ja salaojavesien kautta tulevia päästöjä. Pääosa vesistöihin päätyvistä torjunta-aineista leviää ilman mukana, mutta erittäin vesiliukoisilla torjunta-aineilla myös valunnalla voi olla merkitystä, Mattsoff pohtii.
Ensi kesänä sovelletaan vielä vanhaa vesistön määrittelyä. Uuden vesilain mukaiset vesistörajat tulevat näillä näkymin käyttöön vuonna 2014.
Samalla viljelijöille kerrotaan lohkot, jotka rajoittuvat vesistöön.
Noro muuttuu puroksi ja vesistöksi viimeistään, kun valuma-alueen koko kasvaa 10 neliökilometriin. Ennen katsottiin uoman kulkukelpoisuutta ja veden virtaamista ympäri vuoden.
Alustavien tietojen mukaan yhä useampi uoma katsotaan vesistöksi, jolloin myös vesistöön rajoittuvien peltojen määrä kasvaa.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
