Peruna- ja juurikaspellot tiivistyneet
Märät nosto-olot ja raskaat koneet on huono yhdistelmä. Kuvassa kantavalla pellolla juurikkaan nosto sujui hyvin viime lokakuussa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoRaskaat koneet ja kahden peräkkäisen syksyn märät korjuuolot ovat tiivistäneet peruna- ja sokerijuurikaspeltoja. Vedenläpäisykyky on monilla pelloilla menetetty.
”Viime kesä oli Pohjanmaan alueella perunalle ja peltomaan rakenteelle murhaavan huono”, perunanviljelijä Timo Hautaviita Karijoelta sanoo.
Hän katsoo, että tiivistyminen aiheuttaa ongelmia maan kasvukunnolle tulevana kesänä.
”Nyt ei ole tullut kunnon routaa, mikä rikkoisi jankkoa. Kuiva kesä voisi vielä rikkoa sitä.”
Hautaviita sanoo, että peltoja on tarkoitus kunnostaa jankkuroimalla ja tekemällä lisäsalaojituksia.
”Peltojenvaihto olisi hyvä vaihtoehto korjaamaan tilannetta tuomalla viljelykiertoa, mutta ongelmana on, että vaihtopeltoja ei löydy.”
Sokerijuurikkaan viljelijä Juha Hämäläinen Ulvilasta kertoo, että peruskuivatuksen tärkeys korostui viime syksynä. ”Jos kuivatus ei ollut kunnossa, niin kyllä painui.”
Hämäläinen pystyy pitämään juurikaspinta-alan tilallaan ensi kesänä ennallaan viljelykierron avulla. Viljalla viime kesänä olleita lohkoja otetaan juurikkaalle ja päinvastoin.
”Viljelykierrolla pystyy korjaamaan maan rakennetta, mutta tiivistymät näkyvät useita vuosia, jos maa on painunut muokkauskerroksen alapuolelle asti.”
Pahiten tiivistyneillä lohkoilla viljakaan ei lähde kunnolliseen kasvuun. Apua maan rakenteen korjaamiseen voisivat jankkuroinnin lisäksi antaa syväjuurisia kasveja sisältävät viherlannoitusnurmet.
Viime kesänä todettiin valkoperuna-ankeroista kahdella ruokaperunaviljelmällä Pohjois-Pohjanmaan alueella. Ylitarkastaja Atro Virtanen Evirasta sanoo löydön olevan vakava asia, koska aiemmin alueella ei ole ankeroista tavattu.
Aiemmin valkoperuna-ankeroista on Suomessa todettu muutama tapaus 2000-luvun alkupuolella Hämeessä ja Satakunnassa.
Sekä valkoperuna- että keltaperuna-ankeroisen löytyminen estävät tilalta perunoiden viennin ulkomaille. Ankeroiset eivät kuitenkaan pilaa perunan käyttölaatua.
Perunan vaalearengasmätää löydettiin viime kesänä yhdeltä uudelta viljelmältä ja keltaperuna-ankeroista yhdeltätoista uudelta viljelmältä. Rengasmätä- ja keltaperuna-ankeroislöydösten määrä oli viime vuosien tasoa.
Koloradonkuoriaisia todettiin yhdeksällä perunaviljelmällä. Esiintymät olivat kesän 2011 aikana Suomeen kulkeutuneiden kuoriaisten jälkeläisiä. Kaikki havaitut esiintymät hävitettiin.
”Koloradonkuoriaisten torjunnassa on onnistuttu hyvin, mutta uusien kuoriaisten tulo on paljon tuurista kiinni”, Virtanen sanoo.
Virtanen painottaa viljelykierron merkitystä perunanviljelyssä, jotta kasvitauteja ja -tuholaisia pystytään torjumaan ja ennaltaehkäisemään.
Myös kaikki koneet on pidettävä puhtaina, etteivät taudit ja tuholaiset siirry koneiden mukana kulkevassa mullassa pellolta toiselle.
TUURE KIVIRANTA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
