Luomu kasvaa vankkaa vauhtia – Työ yliopistolla vaihtui luomulampurin uraan

Iso Pässi juoksee tervehtimään Sanna Tähkämaata. Se on jo vanha ja terveyskin reistailee, mutta ajatus rakkaan ja hellyydenkipeän pässin taluttamisesta teurasautoon riipaisee lampuria. Kuva: Markku Vuorikari

Lampaanlihalle riittää Suomessa kysyntää. Kuva: Markku Vuorikari

Luomun osuus Suomen peltoalasta saattaa kasvaa jopa 13 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, ilmenee MT:n Suomen Gallup Elintarviketiedolla teettämästä maatilojen kehitysnäkymiä luotaavasta tutkimuksesta. Tällä hetkellä osuus on hieman yli 10 prosenttia.

Tuotantosuunnista tuottajia kiinnostavat eniten luomuemolehmä-, kananmuna ja lammastuotanto. Lammastilat siis ovat luomutuotannon kasvualaa. Kaarinassa se näkyy: Harvaluodon saaressa asustaa yli 300 luomu-uuhta ja -pässiä.

Juha-Pekka Tähkämaa kiertelee katselemassa, vieläkö ruokaa laitumilla riittää. Vähiin käy: pian on aika ottaa katras sisään. Vielä jokunen vuosi sitten Juha-Pekka työskenteli Kiinassa edistämässä suomalaista yhteistyötä kiinalaisten yliopistojen kanssa. Sitten eteen tuli sukupolvenvaihdos ja kansainvälinen ura vaihtui lampurin pestiin.

Puolen kilometrin päässä päätalosta asustavat sisko ja työtoveri Sanna Tähkämaa sekä tanskalais-ruotsalainen pihakoira Kerttu. Jos Sanna laittaa työvaatteet päälle, koira riemastuu: tiedossa on sitä parasta, eli päivä ulkona lampaiden kanssa. Martti Ahtisaari -niminen pässi töpöttää esikuvalleen tuttua askellusta Sannaa kohti. Hän rapsuttelee ja juttelee hoidokeilleen lämpimään sävyyn.

Yli 300 vuotta suvussa ollut Alastalon tila on nähnyt kaikenlaista laitumillaan, mutta tuskin Martti Ahtisaaren ja Ison Pässin kaltaisia ilmestyksiä. Täysikasvuiset texel-pässit ovat leveitä kuin tarjoilupöydät. Kerttukin hypähtää toisinaan niiden selkään kyytiläiseksi.

Luomulammastila tuntui sisaruksista heti luontevalta vaihtoehdolta. Viljanviljely ei vaikuttanut kannattavalta, eikä siihen kannustanut myöskään tilan vanhahko konekanta.

”Ajattelimme, että lammas olisi helppo valinta. Se luulo on sittemmin kariutunut: töitä on saanut tehdä.”

Luomussa tuottajiin vetoaa ennen muuta kuva hyvästä kannattavuudesta, tuista, lannoitteiden tarpeettomuudesta ja ekologisuudesta, tutkimus tiivistää. Eniten luomusta kiinnostuneita on Kaakkois-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Kun luomutuotantoa jo harjoittavilta tiloilta kysyttiin kilpailukykyä eniten rajoittavia tekijöitä, kotieläintilat nimesivät sellaisiksi useimmiten tuotannon kannattavuuden, maatalouspolitiikan epävarmuuden, oman jaksamisen sekä lisäpellon kalleuden ja saatavuuden.

Alastalon lammastilalla töitä aiheuttaa etenkin loistorjunta. Luomu ei itsessään tunnu työläältä vaihtoehdolta. ”Lääkitäkin saa, varoajat vain ovat kaksinkertaiset.”

Byrokratia on Juha-Pekalle tuttua: työuransa aikana hän on päässyt lomakkeiden ja sääntöjen makuun. Sanktioissa on silti toisinaan liioittelun makua – joskaan ne eivät liity suoraan luomuun.

”Tarkastajat voivat tulla pellolle minä päivänä tahansa. Jotta varmistuisimme, ettei yhdeltäkään lampaalta puutu koskaan korvamerkkiä, ne pitäisi marssittaa laitumelle päivittäin parijonossa”, Sanna virkkoo.

Uuhien määrä on kasvanut hiljalleen. Tavoitteena on kasvattaa eläinmäärä 400–450 uuheen. Tutkimuksen mukaan luomutilalliset ovat tavanomaisia tuottajia yrittäjähenkisempiä ja suhtautuvat tulevaisuuteen luottavaisemmin. Tilat ovat myös keskimääräistä suurempia.

Tutkimus on tehty nettikyselynä maalis–huhtikuussa. Siihen vastasi yhteensä 4 286 tilaa, joista luomussa oli 492 tilaa.

Lampaanlihaa on kuormittanut toisinaan maine villasukkaan vivahtavana, kuivana lihana. Se tuntuu kuitenkin olevan mennyttä aikaa. Tilan lampaiden lihan maku ja koostumus ovat miellyttäneet ravintoloidenkin sihtisuita.

”Kysyntää lampaalle riittää. Siinä ei ole mitään ongelmia”, Juha-Pekka sanoo. Kuin todisteeksi pihaan pistäytyvä postimies pyytää mukaansa samalla lammasta.

Kannattavuuden kanssa on kuitenkin taiteiltava. Nyt lampaasta pyydetään 16 euroa kilolta, mutta hintaa on pakko nostaa.

”Kulut nousevat, teurastus- ja lihanleikkuukuluja myöten.”

Lampaaseen istuu myös isännän toinen intohimo: viinit. Unelmatilanteessa ostajat tulisivat hakemaan lammasta ja saisivat juuri sopivat viinit mukaansa samalla.

Mutta hyvin näyttää olevan nytkin. Ruska liekehtii puissa vaikka ilmassa on jo talven purevuutta.

”Kyllähän täällä kelpaa Shanghain saasteiden jälkeen”, hän toteaa levollisesti.