"Tarinoita alalla riittää, niistä pitäisi kirjoittaa kirja", tuumaavat Kuvalan tilateurastamoa 20 vuotta pyörittäneet yrittäjät

"Vielä ollaan pystyssä ja suhteellisen järjissään", Heidi ja Janne Haajanen toteavat tyytyväisinä 20 yrittäjävuoden jälkeen. Teurastamoa perustaessaan he olivat alle 20-vuotiaita. Kuva: Saara Lavi

"Katso nyt, miten kauniita ja pyöreitä", Heidi Haajanen toteaa ylpeyttä äänessään. Hän taputtelee ihastelemiinsa kinkkuihin pakkausmerkintöjä oman tilateurastamon elintarviketiloissa ja silmäilee täyttyvää tilauslistaa.

Seinän toisella puolen Heidin aviomies ja yrittäjäkollega Janne Haajanen teurastaa ja käsittelee sikojen ruhoja. Työnjako on ollut selvä jo 20 vuotta, vaikka yrittäjät eivät ole vielä edes 40-vuotiaita.

"Onneksi tässä välissä saa tämän oven kiinni", Janne Haajanen vitsailee. Se on huumoria, oikeasti pariskunta riitelee tiiviistä yhteiselosta huolimatta harvoin.

Teurastamoilta vaadittu uudelleen hyväksyntä tiputti silloisten laitosten määrän lähes puoleen vuonna 2006. Silloin Kuvalassakin aiottiin lopettaa, mutta suunnitelmat muuttuivat. Kuva: Saara Lavi

Tällä viikolla Kuvalassa oli aihetta juhlaan, sillä ensimmäisistä teurastuksista tuli kuluneeksi 20 vuotta. "Ja vielä ollaan pystyssä ja suhteellisen järjissään", Haajaset riemuitsevat.

Tunnelma on juhlapäivän tienoilla kevyt, mutta toisenlaisiakin päiviä on nähty.

Tilateurastamo oli Jannen isän Eino Haajasen haave, jonka hän toteutti yhdessä nuoremman sukupolven kanssa. "Pappa oli vähän liikaakin aikaansa edellä", Heidi Haajanen pohtii.

Eino Haajanen puolisoineen kasvatti sikojen lisäksi eksoottisia emuja, joiden teurastaminen muualla tuli kalliiksi. Lähiruokabuumi ei vuonna 2000 ollut vielä alkanut ja vuonna 2004 tila luopui emuista.

Teurastaminen jatkui, mutta oli päättyä vuonna 2006. Teurastamoilta vaadittu uudelleen hyväksyntä tiputti silloisten laitosten määrän lähes puoleen.

"Vaatimukset olivat kohtuuttomat. Aloimme ajaa toimintaa alas, ja Janne lähti muualle töihin", Heidi Haajanen muistelee. Pieniin toimijoihin kohdistettiin pitkälti samoja vaatimuksia kuin alan suuriin laitoksiin. Sitten tuli käänne.

"Uusi tarkastaja sanoikin, että tilat ovat ihan ok, ja luvat kunnossa. Kyllä helpotti", Haajaset muistelevat. Edelleen heidän toiveensa koko alan puolesta on, että valvonta olisi tasalaatuista kaikkialla ja ote tarkastuksiin neuvonnallinen syyttävän sijaan.

"Tarinoita alalla riittää. Niistä pitäisi kirjoittaa kirja, jossa kokemuksia voisi kertoa nimettömästi leimaamatta tuottajaa tai tarkastajaa", Heidi Haajanen visioi.

Heidi Haajanen kuvailee teurastamoa perheen kuudenneksi lapseksi. "Ehkä parhaiten hoidetuksi", hän nauraa. Kuva: Saara Lavi

Luvan saatuaan Haajaset päättivät jatkaa, sillä lihan kysyntä ja lähiruuan suosio olivat kasvussa.

Emakoista luovuttiin ja sikala uudistettiin niin, että työ siellä väheni. Teurastamoon ja lihamyyntiin panostettiin tosissaan. Liha liikkui mukavasti lähialueen kauppojen ja myöhemmin myös REKO-jakeluiden kautta. Samat kanavat ovat tärkeitä edelleen.

"Meillä ei ole S-ryhmästä pahaa sanottavaa. Suur-Savo on ostanut alusta asti lihaa jatkuvasti", Janne Haajanen kiittelee.

Janne Haajasen työ tapahtuu pääasiassa teurastamon puolella. Sikoja teurastetaan noin 15 viikossa. Kuva: Saara Lavi

Tilateurastamossa käsitellään noin 700 omassa sikalassa pikkuporsaasta teuraaksi kasvatettua sikaa vuodessa. Lisäksi rahtiteurastetaan muun muassa lampaita. Yritys työllistää 1,5 ulkopuolista.

Tilalla tuotetaan myös vapaiden kanojen munia, jotka ovat tärkeä osa tulonmuodostusta. Kanatarhassa käyskentelee myös jättiläinen, tilan viimeinen emu, kuin muistuttamassa teurastustoiminnan alusta.