Fosfori voidaan kierrättää ojista takaisin peltoon
Fosforinpuhdistuslaitteen läpi virratessaan purovesi liuottaa mukaansa rautasulfaattia laitteen annostelijasta. Liukoinen fosfori ja veden kantama liukoinen humusaines sitoutuvat rautaan ja saostuvat kahden laskeutusaltaan pohjalle. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoTAIPALSAARI (MT)
Fosfori sidotaan rautasulfaatin avulla. Litra rautasulfaattia puhdistaa 50 000 litraa vettä. Muodostuva liete voidaan käyttää lannoitukseen. Laite toimii painovoiman avulla, eikä se tarvitse sähköä.
Sidottavan fosforin hinta muodostuu noin kymmenkertaiseksi verrattuna lannoitefosforiin. Samalla voidaan kuitenkin saada vesistön fosfori- ja typpikuormitusta sekä humuksen määrää vähennettyä.
Toimitusjohtaja Tapio Salminen Saloy Oy:sta kertoo, että viime vuoden kokeessa lähes kaikki liukoinen fosfori ja suurin osa kiteytyneestä fosforista saatiin poistettua purovedestä laitteen avulla. Lisäksi saatiin yli 80 prosenttia humuksesta ja typestäkin yli 35 prosenttia talteen.
Yksittäisen laitteen hinta on noin 15 000 euroa laskeutusaltaiden kaivamisineen.
Käyttökustannus on noin 4 000 euroa vuodessa. Siihen sisältyy rautasulfaatin lisäys puolentoista kuukauden välein sekä saostuneen rautalietteen pumppaus uppopumpulla pari kertaa vuodessa.
Viime vuonna laitetta kokeiltiin Taipalsaarella, Pien-Saimaaseen virtaavassa purossa.
”Tämä puro tuo viidenneksi eniten fosforia Pien-Saimaaseen. Puro tuo ravinteita 400 hehtaarin alueelta, jossa on peltoja, karjataloutta ja ojitettuja suometsiä”, Salonen sanoo.
Ympäristöneuvos Eeva-Liisa Poutanen ympäristöministeriöstä kertoo, että ministeriön ravinteiden kierrätystä edistävä Raki-hanke oli mukana rahoittamassa Saloyn ojaputsarin kokeilua Pien-Saimaalla.
”Laite toimi niin kuin oli ajateltukin, ja puhdistustulos oli hyvä”, Poutanen kertoo.
”On tietysti sääli, että ainakaan tällä tukikaudella ojaputsarin hankintaa ei ole hyväksytty ympäristötuen piiriin.”
”Rantavesi kirkastui viime kesän testijakson aikana silmin nähden”, kertoo Pertti Tujula Taipalsaarelta.
Saloyn testilaitteisto sijaitsee puronvarressa Tujulan pelloilla. Puro laskee Tujulan kotirantaan Pien-Saimaalla.
Fosforin ja raudan lisäksi laskeutusaltaisiin kertyvä pohjaliete sisältää vesien mukana tullutta kiintoainetta, humusta ja typpeä.
”Melkoinen osa purovesien humuksesta ja typestä on peräisin ojitetuista suometsistä.Humus liukenee suoveteen, ja vesi on alkuun kirkasta mutta ruskeaa. Kun suovesi sekoittuu hapekkaaseen veteen, humus muuttuu jälleen kiinteiksi hippusiksi, jotka muistuttavat turvepölyä”, Salminen kertoo.
Varsinaisilta turvesoilta tulee mittausten mukaan kuitenkin vesien humuskuormasta vain pari prosenttia.
Salmisen mukaan Pien-Saimaaseen on rakennettu vastikään kallis pumppauslaitos sekoittamaan vettä.
”Pengertien rakentamisen jälkeen järven tämä puoli on rehevöitynyt. Sinilevä haittaa jo loma-asuntojen kauppaa.”
Sinilevien kasvua voidaan vähentää, jos fosforin määrä saadaan pienemmäksi.
Saloy on aiemmin kehittänyt menetelmän, jolla sinilevää voidaan kerätä vedestä loppukesällä, kun levä on lähellä pintaa. Siten sinilevän sisältämät ravinteet saadaan pois kierrosta.
Pohjastakin vapautuu vähemmän sinne kerrostunutta fosforia, kun sinilevää hajottavat bakteerit eivät käytä pohjavesien happivaroja. Kiteytynyt fosfori liukenee veteen hapettomissa oloissa. ”Vesistön sisäisen fosforikierron hillitseminen ei kuitenkaan auta, ellei myös vesistöön ulkopuolelta tulevan fosforin määrää saada vähennettyä”, Salminen toteaa.
Suomen hallitus on sitoutunut vähentämään Saaristomereen valuvaa fosforikuormaa peräti 150 000 kiloa vuodessa.
”Tällaisilla laitteilla se onnistuisi. Tarvittaisiin noin 700 fosforinpoistolaitetta, esimerkiksi Aurajokeen laskeviin puroihin, joista tulee eniten fosforia Saaristomereen”, Salminen laskee.
”Investoinnin hinta olisi noin seitsemän miljoonaa euroa. Vuosittaiset käyttökulut olisivat noin 15 miljoonaa euroa. Se olisi alle viisi prosenttia maatalouden ympäristötuesta, joka on noin 350 miljoonaa euroa vuodessa.”
Rea Peltola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
