Jukka Tolvila perehtyy ennalta vieraan lypsyaseman toimintaan. Sari Kolehmainen kirjaa suorituksen arviota. Kuva: Lari Lievonen
Nämä ovat lomittajan työt parhaat ja pahimmat puolet: ”Syksyllä tauolla ehtii vaikka puolukkaan”
Kaksiosainen työpäivä ei sovi kaikille, mutta Pohjois-Karjalan lomittajien parhaimmistolta se saa kiitosta.
Maatalouslomittajien kilpailun lypsytehtävä kiinnosti myös mediaa. Lypsämässä kilpailun vottanut Laura Pirhonen. Kuva: Lari LievonenMaatalouslomittajan ei pidä pelätä vaihtelua. Etenkin äkillisessä avun tarpeessa edessä voi olla nopealla aikataululla aivan uusi tila eläimineen.
”Yksikään päivä ei ole samanlainen. Navettaan kun menee, ei ikinä tiedä, mitä siellä on”, Jukka Tolvila letkauttaa ja saa muut lomittajakilpailun osallistujat naurahtamaan.
On kuitenkin totta, että tilat ja tilanteet vaihtelevat, mutta pääasiassa monipuolisuus kuuluu työn parhaisiin puoliin, kertovat Pohjois-Karjalan vuoden lomittaja -kilpailun osallistujat
Kilpailu järjestettiin Kiteellä Piiroomäen tilalla sekä Koivikon kartanolla tiistaina.
”Tykkään olla eläinten kanssa. On myös mukavaa, kun työpaikat vaihtuvat ja tapaa erilaisia ihmisiä ja kuulee eri alueiden kuulumisia”, tohmajärveläinen Laura Pirhonen kertoo.
Valtaosa asiakkaista on lypsykarjatiloja, mutta hoidettavina on myös lihakarjaa, lampaita, joskus hevosia ja sikojakin.
Kilpailuun esikarsinnasta valikoituneita konkareita ei haittaa, että työpäivä on usein kaksiosainen. Se keventää fyysisesti raskaita päiviä.
”Ja saa myös talvella olla valoisan ajan vapaalla”, Pirhonen sanoo.
”Syksyllä tauon aikana ehtii vaikka puolukkaan”, Jouni Kortelainen lisää.
”Tauolla on mahdollista hoitaa asioita, jotka muuten vaatisivat vapaapäivän. Ja tauko keventää päivää. Yhtäjaksoisen päivän jälkeen on illalla aika naatti”, Jan-Markus Nevalainen sanoo.
Miinuspuolia työssä ovat pitkät ajomatkat sekä fyysinen rasitus.
Piiroomäen karja suhtautui tilalle pidettyyn lomituskilpailuun rauhallisesti. Kuva: Lari LievonenKilpailussa mitattiin taitoja asema- ja automaattilypsyssä, pienkuormaajan käytössä, traktorin ajossa sekä vasikan siirrossa. Lisäksi oli tietokysymyksiä.
”Se kertoo ammattitaidosta, että hyppää tuonne vaan”, Pohjois-Karjalan lomittajakilpailun johtaja Sanna Räisänen totesi kilpailijoiden käydessä vuorotellen lypsämässä Piiroomäen tilan asemalla.
”Lomittajan pitää olla sellainen, että tilalta uskaltaa lähteä myös pois”, Piiroomäen emäntä Sari Rouvinen sanoo.
Lisäksi hän mainitsee tärkeinä ominaisuuksina hyvän asenteen sekä huumorintajun.
Aamulypsyn jälkeen kaikki saivat kehuja eläinten huomioon ottamisesta ja ohjeiden noudattamisesta.
”Kyllä näkee, että kisassa on oikeat ihmiset mukana. Olette kovan luokan ammattilaisia”, totesi tuomarina toiminut Riverian kotieläintalouden opettaja Sari Kolehmainen.
Tiukan kilpailun voittajaksi selvisi Laura Pirhonen runsaan kymmenen pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Jan-Markus Nevalaiseen. Kolmanneksi tuli Sari Meriläinen.
Vuosien tauon jälkeen järjestetyn kilpailun tavoitteena oli nostaa esiin lomittajien työn merkitystä sekä saada huomiota ikääntyvälle ja työvoimapulasta kärsivälle alalle, kertoo lomituspalvelujohtaja Salla Heinonen Pohjois-Karjalan lomituspalveluista.
”Lomittajien pitäisi olla ylpeitä siitä, että he ovat tärkeä osa suomalaisen ruuan tuotantoketjua.”
Vuoden lomittaja -kisan voittaja Laura Pirhonen nousemassa pienkuormaajaan. Salla Heinonen tarkkailee suoritusta yhdessä lehmäyleisön kanssa. Kuva: Terhi TorikkaIdea kisaan tuli lomittajilta ja sen toivotaan motivoivan väkeä kouluttautumaan ja kehittämään ammattitaitoaan.
”Toivottavasti muutkin alueet innostuisivat ja saataisiin taas valtakunnallinenkin kilpailu aikaan”, Heinonen toteaa.
Kilpailun järjestelyissä olivat mukana lomituspalvelujen lisäksi koulutuskuntayhtymä Riveria, Koivikon Kartano ja Piiromäen maatila sekä muita yhteistyökumppaneita.
Traktoritehtävässä siirrettin pyöröpaaleja. Kuva: Terhi TorikkaTyö on kilpailijoiden pitkien urien aikana muuttunut. Tolvila muistaa alkuvuosilta paikan, jossa piti lypsää kymmenen lehmää käsin. Osassa taloista oltiin myös yötä.
”Ja lypsyn jälkeen saattoi joutua tekemään suursiivousta”, Meriläinen lisää.
Nykyisin työ on rajattu vain kotieläinten välttämättömiin hoitotöihin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
