Valkoselkätikka viihtyy talousmetsissä
Tikan suojelu ei vaadi suuria taloudellisia panostuksia. Laji jopa hyötyy avohakkuista.
Valkoselkätikan syömäjälki on kartiomainen. Lahopuiden toukat ovat linnulle talviruokaa. Tikan itsensä bongaa helpoiten talvella lintulaudalta. Kuva: Kari SalonenValkoselkätikan kannat ovat elpyneet. Lajin uhanalaisluokitus on voitu vaihtaa äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Valkoselkätikkapesintöjä pystyttiin viime kesänä varmentamaan 120, alimmillaan pesintöjä oli 30.
”Metsäsertifiointi on auttanut valkoselkätikkaa merkittävästi”, kertoo ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen. ”Talousmetsiin jätettävistä säästöpuista muodostuu tikan tarvitsemaa lahopuuta.”
Puulajeista valkoselkätikalle ovat tärkeitä kaikki lehtipuut. Erityisen hyviä ovat lyhytikäiset puut, kuten raita, joista muodostuu nopeasti lahopuuta. Näillä ”roskapuilla” on harvoin taloudellista arvoa.
Avohakkuu avaa metsää. Valon ja lämmön lisääntyminen tarjoaa valkoselkätikalle viihtyisiä pesäpaikkoja.
Kesällä valkoselkätikka herkuttelee millä tahansa hyönteisillä, mutta talvella sen ravintoa ovat lehtilahopuussa elävät kovakuoriaisten toukat. Talvi on tikoille ankaraa aikaa.
”Jokainen voi hommata omalle lintulaudalleen talia tikkojen talven helpottamiseksi”, kehottaa Valonen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
