Lypsyrotuisten risteytys harvinaista
Puhdasrotuisten lehmien osuus tuotosseurantaan kuuluvissa suomalaiskarjoissa on yhä yli 95 prosenttia.
Eri rotujen risteytyksiä on rekisteröity maidontuotantoon kaikkiaan runsaat 10 000, eli hieman yli 4 prosenttia tuotosseurannan lypsylehmistä.
”Risteytykset ovat lisääntyneet vähän. Jokunen vuosi sitten niiden osuus oli 2,1 prosenttia”, vientipäällikkö Seppo Niskanen Viking Geneticsistä kertoo.
Lihantuotannossa risteytystä hyödynnetetään tottuneemmin ja myös perimältään heikkotasoisten lypsylehmien siemennys liharodulla on melko tavallista. Tällöin jälkeläiset päätyvät teuraskasvatukseen.
Pro Agrian lypsyrotutilaston risteytysluvuissa näkyvät vahvasti karjat, jotka vaihtavat tilan valtarotua risteytyksen kautta.
Ayrshire-lehmästä (ay) ja holstein-sonnista syntyneitä lypsylehmiä on huhtikuisessa tilastossa melkein 4 700. Holstein-lehmästä ja ay-sonnista syntyneitä taas on runsaat 1 500.
Holsteinin suosio näyttäisi kasvavan suomalaisissa lypsykarjoissa.
Tanskassa rotujen suhteet menevät toisin, punaisen rodun käyttö holsteinien siemennyksissä on yleisempää kuin päinvastoin.
Seuraavaksi yleisimpiä risteytyksiä ovat ay-emosta ja länsisuomenkarjan (lsk) sonnista syntyneet jälkeläiset, niitä on 269. Holstein-emosta ja lsk-sonnista syntyneitä on 133.
Niskanen arvioi, että risteyttämisen kasvussa näkyvät myös Suomessa uudet rodut, kuten jersey ja brown swiss. Jerseyn ja ay:n risteytyksiä oli huhtikuussa 80 ja jersey-holstein-lehmiä 40.
Lypsykarjoissa on jonkin verran myös lypsyrodun sekä simmental- ja aberdeen angus -rotujen risteytyksiä.
Lisäksi lypsykarjoissa on lähes 3 000 lehmää, joiden emän tai isän rotu on kirjattu tuntemattomaksi. Ryhmään lukeutuvat myös monen rodun risteytykset.
Eniten Suomessa risteytettiin 1960- ja 1970-luvuilla, kun tilat siirtyivät suomenkarjasta ayrshireen ja friisiläiseen, josta myöhemmin holsteiniin.
Sittemmin suomalaistilat ovat keskittyneet puhdasrotujalostukseen, Niskanen kertaa.
Hän arvelee, että yksi syy risteyttämisen harvinaisuuteen on karjojen pieni keskikoko.
”Lehmät tunnetaan yksilöinä, joten meillä ei esiinny esimerkiksi hedelmällisyyteen ja sukusiitokseen liittyviä ongelmia samassa mittakaavassa kuin isoissa karjoissa.”
Yksi syy voi olla jalostusarvoissa. ”Niitä seurataan meillä tarkasti. Risteytyksille jalostusarvoja ei vielä pystytä laskemaan, koska ei tiedetä mikä on perimän ja mikä risteytyksen vaikutusta.”
Risteytystä käytetään risteytyselinvoiman eli heteroosin hyötyjen saavuttamiseen mutta myös korjaamaan holsteinin hedelmällisyysongelmia.
Joskus holstein-karjojen ensikoita siemennetään ayrshirellä tai suomenkarjalla helpompien poikimisten toivossa.
”Se ei ehkä ole ihan oikein. Lehmän pitäisi poikia oman rotunsa vasikka.”
Onnistunut risteytys perustuu aina puhdasrotuisten jalostukseen ja tarkkaan suunnitelmaan.
Heteroosi maksimoituu kolmen rodun yhdistelmässä. Maailmalla suosittu esimerkki on holsteinin ja Viking redin jälkeläinen, joka siemennetään montbeliardélla.
Risteytysmuotoa kutsutaan Pro Cross -ohjelmaksi. Se on osaltaan vahvistanut ruotsalaisen punaisen rodun ja suomalaisen ayrshiren vientiä.
Maailmalla risteytys on yleistä. Sitä suositaan muun muassa USA:ssa ja Uudessa-Seelanissa.
Suuri osa Viking Geneticsin maailmalle viemästä punaisten rotujen spermasta menee risteytyskäyttöön, jalostusjohtaja Auli Himanen Viking Geneticsiltä kertoo. Myös Ruotsissa ja varsinkin Tanskassa risteyttäminen on selvästi Suomea suositumpaa.
Niskanen uskoo, että risteytys yleistyy myös Suomessa karjakoon kasvaessa.
Faballa on tarjota risteytyksestä kiinnostuneille tiloille suunnitteluapua ja risteytysopas.
”On muistettava, että risteytys sinänsä ei ole ratkaisu, vaan tilan ongelmat on selvitettävä erikseen. Risteytys on hyvä työkalu, jota on osattava käyttää oikein”, Niskanen painottaa.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
