Kylvöaika on aina uuden alku – tämä vuosi voi olla sitä aivan erityisesti
Tuotantopanosten kallistuminen, alhaiset tuottajahinnat ja epävarmuus tulevista säistä on aiheuttanut päänvaivaa jo vuosia, mutta tänä vuonna nämä kysymykset ovat aivan erityisen painavia.
Hernettä menossa kylvöön viime viikon keskiviikkona Kumaran tilalla Isossakyrössä. Kuvituskuva. Kuva: Taina Renkola20.4.202605:00
Kun routa sulaa, sulava maa alkaa tuoksua ja luonnossa alkaa näkyä hentoista kevään vihreyttä, pessimistisimmänkin viljelijän valtaa innostus uudesta alusta: kylvökoneet ajetaan pelloille ja töitä paiskitaan uuden sadon eteen aamuvarhaisesta iltamyöhään. Näin on MT:n pääkirjoituksissakin todettu vuosi toisensa perään, vaikka syksyllä ja talvella uutisoitu viljelijät lamaannuttavista kannattavuusongelmista ja yhä useamman vallanneesta halusta lyödä hanskat tiskiin.
Tätä maauskoa henkivät myös tämän kasvukauden ensimmäiset toukouutiset. Viime viikon tiistaina herneen kylvön Etelä-Pohjanmaan Isossakyrössä aloittanut Olli Kumara toteaa, ettei kannattavuusongelmia kannata jäädä liiaksi murehtimaan. Hän on omissa viljelysuunnitelmissaan ottanut markkinatilanteen huomioon vähentämällä vilja-alaa ja palauttamalla kiertoon öljykasvit sekä perustamalla maan ravinnetaloutta ja rakennetta kohentavia apilanurmia. (MT 17.4.)
Varastotilanteen vuoksi viljan hinta on nyt matala samaan aikaan kun lannoitteiden ja polttoaineiden hinnat ovat epävakaan maailmantilanteen takia huipussaan. Kalliiden tuotantopanosten käytön joutuu nyt pohtimaan tarkasti, varsinkin kun syksyllä sato on monilla tiloilla yhä kuivattava polttoöljyllä.
Taloustilanne ja viljelyn kannattavuus eivät suinkaan ole ainoita viljelijän riskejä. Kasvukauden sää on aiheuttanut epävarmuutta aina, mutta ilmastonmuutoksen myötä riskit vain kasvavat.
Viljelijä ei ole ennustaja, vaikka sitäkin työ välillä vaatisi.
Ilmaston lämpenemisen ennustetaan kyllä mahdollistavan yhä pidemmän kasvukauden vaativien kasvien ja lajikkeiden viljelyn. Samalla ennakoitavuus saattaa heikentyä entisestään. Tämä nähtiin viime vuonna, jolloin kylvöille lähdettiin samoihin aikoihin kuin tänä vuonna, mutta ne keskeytyivät pitkään kylmään jaksoon. Pikaista kylvöille lähtöä puoltaisi viljelykasvien kasvuunlähdön kannalta arvokkaan kevätkosteuden hyödyntäminen, mutta edessä voi olla kasvulle suotuisien kevätsäiden sijaan myös takatalvi.
Oma haasteensa aikaistuvissa keväissä on myös viljelijätukien ehtojen joustamattomat määräpäivät. Virkamiehet ansaitsevat kiitoksen siitä, että ehdollisuuden ja ekojärjestelmätuen kasvipeitteisyysvaatimusten määräpäiviä on aikaistettu. Aikaiset kylvöt eivät ainakaan niiden vuoksi enää aiheuta tukimenetyksiä.
Viljelijä ei ole ennustaja, vaikka sitäkin työ välillä vaatisi. Onneksi moneen asiaan voi itsekin vaikuttaa. Esimerkiksi viherlannoitusnurmien tai saneerauskasvien kylvöä kannattaa yhä vakavasti harkita, jos niitä ei omassa viljelykierrossa vielä ole. Parhaassa tapauksessa tämä kriisi kannustaa hakemaan uusia ratkaisuja vaikkapa ravinnekierrätykseen ja uusiutuvien polttoaineiden tuotantoon ja käyttöönottoon.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
