Kestävä lehmä yllättää huomaamattomuudellaan
Kivirannan tilan karja elää pihatossa, ja sään salliessa eläimet saavat ulkoilla hiekkapohjaisessa jaloittelutarhassa, tilan emäntä Maija Kanniala kertoo. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoOulu (MT)
Oulun Yli-Iissä Tannilan kylässä elää karja, joka on koko maan mittapuulla poikkeuksellisen kestävä.
Kun suomalainen lehmä poikii noin 2,3 kertaa elinaikanaan, Ari ja Maija Kannialan luotsaamalla Kivirannan tilalla keskipoikimakerta on 4,3. Karjan elinikäistuotos on jopa yli 44 000 kiloa.
”Kestävä karja vaatii pitkäjänteistä työtä”, isäntäpariskunta toteaa yhteistuumin.
Tila on palkittu kestävistä lehmistä alueellisissa kilpailuissa, mutta tänään keskiviikkona Faba palkitsee Kivirannan karjan koko maan kestävimpänä karjana Lypsikit livenä -tapahtuman yhteydessä.
Menestyminen valtakunnallisessa kilpailussa tuli isäntäpariskunnalle yllätyksenä, vaikka tila onkin kasvattanut jo peräti 11 satatonnaria. ”Lehmät tulevat satatonnareiksi aina vähän yllättäen. Ne ovat karjassa huomaamattomia”, Kannialat kertovat.
Kivirannan tilalla kestävää lehmää aletaan rakentaa jo poikimisessa, Maija Kanniala kertoo.
”Vasikan pitää syntyä kuivaan ympäristöön, ja ternimaitoa pitää antaa mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Lehmän kestävyys on menetetty, jos se sairastuu vasikkaiällä ripuliin.”
Ari Kanniala kertoo, että hiehot ruokitaan ikäryhmittäin ja niiden kuntoluokkaa seurataan tarkasti. ”Poikimiset ovat helpoimpia, kun lehmä on poikiessa oikeassa kuntoluokassa.”
Hiehojen siemennysten kanssa ei kiirehditä, vaan hiehot saavat kasvaa kokoa ennen ensimmäistä poikimista.
”Ensimmäinen tuotosvuosi menee pilalle, jos ensikko ei ole riittävän kookas. Täysikokoisena se pystyy puolustamaan itseään”, Ari toteaa.
Kannialat ottavat eläinlääkäriin herkästi yhteyttä, mikäli eläimen terveys sitä vaatii.
”Jos tilanne pääsee pahaksi, niin ei ole sellaista tohtoria, joka voi suurta apua antaa.”
Kannialat pitävät tärkeänä, että lehmien sairastumiset otetaan vakavasti ja eläin hoidetaan kuntoon viipymättä.
”Hyvinvointi ja terveys vaikuttavat selvästi tilan kannattavuuteen”, Ari Kanniala sanoo.
Isäntäpariskunnan mukaan tautitilanne tilalla on ollut pitkään hyvä, mutta viruksilta ei ole kuitenkaan tilan historiassa vältytty. Tarttuvien tautien puhjetessa isäntäpari on halunnut kertoa tautipaineesta, jotta muut tilat välttyisivät samalta.
”Olisi ikävää, jos joku muu tila saisi meiltä virustaudin”, Maija toteaa.
Kannialat harmittelevat, että aina liikkuvista virustaudeista ei kerrota yhtä avoimesti, jolloin taudit myös leviävä helposti tilalta toiselle.
”Olisi hyvä, että vaikkapa meijerien, seminologien tai eläinlääkäreiden kautta tulisi tietoa taudeista, joita tilan läheisyydessä liikkuu. Se olisi hyvää ennaltaehkäisevää toimintaa”, Maija sanoo.
Tilalla ei pelätä kysyä neuvoa, ja asiantuntijapalveluja käytetäänkin hyödyksi sekä ruokinnassa että jalostuksessa.
”Pitää rohkeasti tunnustaa, että ei tiedä kaikkea”, Ari Kanniala huomauttaa.
”Jalostussuunnitelmat tehdään yhdessä jalostussuunnittelijan kanssa. Eläinvalinnoissa kiinnitetään huomiota kestävyyteen ja tuottavuuteen, sillä ne tuovat taloudellisen tuloksen.”
Myös eläimen luonne on tärkeä ominaisuus. ”Lehmän rauhallisuus on yksi jalostustavoitteistamme”, Maija sanoo.
Ari ja Maija Kannialan lisäksi Kivirannan tilalla työskentelee pariskunnan nuorin poika Aki Kanniala.
”Tila on haluttu pitää elinvoimaisena ja sitä on tarkoitus kehittää, jotta Akilla olisi mahdollisuus jatkaa”, Maija sanoo.
Tilalla on pohdittu navetan laajentamista ja muita investointitarpeita, mutta tällä hetkellä maitosektorin vaikeudet jarruttavat suunnitelmien toteuttamista.
”Investointisuunnitelmia kehitämme vielä mielissämme ja seuraamme tiiviisti maailman tilannetta”, pariskunta toteaa.
Tytti Termonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
