Navetassa Sanni Railavuon ohjaama Avant tekee raskaimmat työt karjan ruokintapöydän siivouksessa. Kuva: Johannes Tervo
"Isot eläimet ovat minun juttuni”– harjoittelu maitotilalla on Sanni Railavuon mieleen
Poikkeuksellisen lukuista poikimiset ovat tuoneet ylimääräistä vipinää navetan rutiinitöihin.koskue
Sanni Railavuolle pusuja antava brown swiss -hieho UkrainiSlava sai nimensä vuosi sitten lähes kymmenen vuotta Saarelan tilalla työskennelleeltä ukrainalaistyöntekijältä. Kuva: Johannes TervoEläintenhoitajaksi Ahlmanin ammattiopistossa Tampereella opiskeleva Sanni Railavuo, 23, astelee Koskuella kohti navettaa lounastunniltaan. Aamutoimet 200 lehmän navetassa kuluttivat energiaa, kun lisätöinä oli poikimisia ja toisen lypsyrobotin korjaaminen.
Kolmen viikon harjoittelujakso on kääntymässä kohti päätöstään. Toukokuun lopulla alkava kuuden viikon harjoittelujakso tietää tätä kertaa enemmän vastuita.
Jari ja Taru Saarelan tilalla yhdistyy harjoittelun lisäksi sukupuu, sillä Sannin äiti ja Taru ovat sukulaisia.
”Äiti kertoi mahdollisuudesta tulla tänne harjoitteluun, ja järjestelyt ovat menneet hienosti”, Railavuo sanoo.
”Ollaan tultu samalla entistä enemmän tutuiksi”, Taru Saarela lisää.
Tilalla käy oman perheen lisäksi ulkopuolisia työntekijöitä ja harjoittelijoita ympäri vuoden eläintenhoitotöissä sekä kesäisin peltotöissä.
Railavuon navettarutiinit käsittävät kaikenlaiset askareet muun muassa ruokinnasta lypsyrobottien pesemiseen, karsinoiden puhdistukseen sekä vasikoista huolehtimiseen.
”Vasikkalavuorossa putsailen parsia ja kuivitan maitokärryn lämpiämisen aikana. Sitten mennään juottamaan vasikat, kuivitetaan ja pestään tuttiämpärit”, Railavuo lisää.
Lypsylehmien pöydät siivotaan kerran vuorokaudessa, ja automaatti pudottaa niiden eteen apetta.
Tilan karja on pääosin holsteinia, risteytyksiä ja mukana on muutama brown swiss. Maito menee Hirvijärven osuusmeijerin kautta Juustoportille.
Railavuon mieleen on jäänyt erityisesti yksi rankka poikiminen, jonka jälkeen piti huolehtia, ettei lehmä lopeta syöntiä.
”Eläinlääkäri kävi paikalla, kun lehmä sai kaksoset. Seuraavana aamuna kohtu tuli ulos, mutta lääkäri sai eläimen pelastettua. Tarjosin sille kuivaa heinää pötsin toiminnan varmistamiseksi ja nyt se porskuttaa tuolla.”
Odotukset toukokuun harjoittelusta ovat jo korkealla.
Yksi tärkeä taito navetassa on kyky lukea suuren tai pienen eläimen käytöstä. Siihen Railavuo on saanut kokemusta jo hevosten parissa.
”Jos näemme koneelta, ettei joku lehmä ole tullut robotille lainkaan, se haetaan paikalle”, Saarela kertoo.
Tärkeä maitotiloja koskeva oppi on myös tarkka hygienia. Vierailijoiden kontakteja eläimiin vältetään, etteivät taudit leviäisi tilalta toiselle.
Tammikuun harjoittelujakso on ollut työntäyteinen, sillä poikimisia oli normaalin parinkymmenen sijasta yhteensä 39. Jutuntekopäivänä vasikka-auto saapui pihaan hakemaan nuorta karjaa tutulle kasvattajalle.
Poikimiset ja fyysinen rasitus eivät ole Railavuolle uusi tai hankala asia.
”Olen ollut kuusivuotiaasta asti hevosten kanssa tekemisissä. Tämä on vain niin paljon mukavampaa hevostalliin verrattuna juuri koneiden takia. Työ ei ole koskaan pelottanut.”
Railavuo tarttuu Avantin ohjaimiin pöytiä putsatessa.
”Vaikka välillä on raskastakin, tästä hommasta osaa nauttiakin.”
Vasikoiden siirto välitysautoon tapahtuu igluaitauksesta hygienian varmistamiseksi, Sanni Railavuo sanoo. Kuva: Johannes TervoMikä olisi unelmatyö opintojen jälkeen vuonna 2024 kesällä?
”Aluksi halusin klinikkaeläinhoitajaksi, johon tähtäsin. Pieneläimiä olen koulussa päässyt jo käsittelemään, mutta kyllä isot eläimet ovat minun juttuni. Jos pääsisi kunnallisen eläinlääkärin avustajaksi, silloin olisi paljon tiloilla käyntejä.”
Odotukset toukokuun harjoittelusta ovat jo korkealla.
”Kauheasti tästä tykkään. Onneksi toukokuussa pääsee takaisin. Silloin on vuorossa enemmän isojen koneiden käyttöä.”
Vasikkojen hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu harjoitteluun. Taru Saarela ja Sanni Railavuo seuraavat aitaukseen sijoitetun pienokaisen tilaa. Kuva: Johannes TervoArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
