Tätä silppua ei lasketa mikromuoviksi, mutta se voi hajota sellaiseksi. Kuva: Timo Heikkala
Mikromuovit uhkaavat lehmien terveyttä ja ihmisten ruokaturvaa
Tutkimus mikromuovien vaikutuksesta maatalouden ekosysteemeissä on vielä lapsenkengissä, mutta tietoaukkoja paikataan parhaillaan. Tuoreimman tutkimuksen mukaan mikromuovit häiritsevät nautojen pötsin mikrobistoa.
Kuva: Timo FilpusMikromuovit ovat vuorovaikutuksessa nautojen pötsin mikrobiston kanssa ja häiritsevät sitä, selviää tuoreesta kansainvälisestä tutkimuksesta.
Mikromuovit voivat olla riski eläinten terveydelle, tuottavuudelle ja elintarvikkeiden turvallisuudelle.
”Tutkimuksemme on ensimmäinen askel kohti mikromuovialtistuksen biologisten vaikutusten ymmärtämistä tuotantoeläimissä”, sanoo tutkimusta johtanut apulaisprofessori Daniel Brugger Helsingin yliopistosta.
Nautojen pötsiin mikromuovit päätyvät rehujen, saastuneen maaperän sekä mahdollisesti myös juomaveden kautta.
Nykytiedon perusteella todennäköisimpiä lähteitä rehujen mikromuoveille on useita.
”Maatalousmuovien palasia voi päätyä rehuun sadonkorjuun tai ruokinnan aikana”, Brugger sanoo.
Yksi lähde on erilaiset pelloille levitettävät jätevedet.
”Mikromuovit jäävät jätevedenpuhdistamoon ja voivat kerääntyä jätevesilietteeseen. Pelloille levitettynä ne päätyvät maaperään ja viljelykasveihin.”
MT kertoi viime vuonna esimerkiksi biokaasulaitosten tuottamasta kierrätyslannoitteesta, josta löytyi muovisilppua.
Liikenteen aiheuttamat hiukkaset renkaiden kulumisesta ja katupölystä laskeutuvat pelloille ja kasvillisuuteen ja päätyvät sitä kautta rehuun.
Kysymys ei enää ole se, onko mikromuoveja maatalouden ekosysteemissä ja ravintoketjussa.
”Kysymys kuuluu kuinka paljon, missä ja missä muodossa?” Brugger sanoo.
Mikromuovit eivät näytä aiheuttavan akuuttia myrkyllisyyttä tutkijoiden yleisesti käyttämien altistustasojen mukaan, mutta pitkäaikaiset vaikutukset ovat edelleen avoimia kysymyksiä.
Tutkijat loivat laboratorio-olosuhteissa pötsikäymisolosuhteet. Kuvituskuva ei liity kyseiseen tutkimukseen. Kuva: Jaana KankaanpääMerkittävää uudessa tutkimuksessa on näyttö siitä, että mikromuovit voivat olla biologisesti vuorovaikutuksessa suoliston mikrobiomin kanssa sen sijaan, että ne olisivat täysin passiivisia matkustajia.
Tutkijat loivat laboratorio-oloissa pötsikäymisolosuhteet. Lehmiltä kerättiin pötsinestettä, johon lisättiin heinää tai ohraa ja viittä maatalousympäristöistä yleisesti löytyvää mikromuovityyppiä: polymaitohappoa, polyhydroksibutyraattia, suurtiheyspolyeteeniä, polyvinyylikloridia ja polypropeenia.
Mikromuovien vaikutusta pötsikäymiseen ja mikrobien toimintaan tutkittiin testaamalla muoveja eri kokoisina hiukkasina ja annoksina.
”Annoksesta ja olosuhteista riippuen mikromuovit voivat heikentää pötsin käymisen tehokkuutta ja pienentyä kulkiessaan, mikä on tärkeää, koska pienemmät hiukkaset pystyvät yleensä paremmin olemaan vuorovaikutuksessa kudosten kanssa”, Brugger kertoo.
Pienemmät muovinpalaset saattavat imeytyä helpommin kudoksiin ja päätyä ihmisen ravintoketjuun.
Mikromuovit voivat heikentää pötsin käymisen tehokkuutta ja pienentyä kulkiessaan, mikä on tärkeää, koska pienemmät hiukkaset pystyvät yleensä paremmin olemaan vuorovaikutuksessa kudosten kanssa.
Mikromuovien esiintymistä rehuissa ei vielä seurata rutiininomaisesti, eikä ole olemassa menetelmää, joka tekisi valvonnasta suoraviivaista ja vertailukelpoista.
Tutkijat korostavat standardoitujen ja yhdenmukaistettujen analyysimenetelmien tarvetta elintarvikkeille ja rehuille, ennen kuin luotettavia altistumisen arviointeja ja poliittisia kynnysarvoja voidaan asettaa.
Muoveja koskevaa poliittista toimintaa on käynnissä muun muassa EU:ssa, mutta rehujen ja eläinperäisten tuotteiden ympäristösaastumisen mittaamista ja säätelyä ei ole.
Tietoaukkoja paikataan parhaillaan. Vastaavanlaista tutkimusta on jo suunnitella muille lajeille, erityisesti sioille ja kanoille.
”Samalla valmistelemme projektia, jossa testataan mikromuovien ja ruuansulatuskanavan vuorovaikutusta todellisissa ruokintaolosuhteissa”, Brugger kertoo.
Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, voivatko muovista peräisin olevat hiukkaset läpäistä suoliston ja kulkeutua eläimen kudoksiin ja esimerkiksi maitoon.
Eläinten altistumista mikromuoveille voi vähentää kiinnittämällä huomiota tilan muovilogistiikkaan. Kuva: Jaana KankaanpääVaikka virallisia kynnysarvoja ei vielä ole olemassa, voi viljelijä halutessaan vähentää eläinten altistumista mikromuoveille käytännön toimilla.
”Käsittele maatalousmuoveja varovasti, vältä muovijäämien silppuamista tai niittämistä, siivoa, varastoi ja hävitä asianmukaisesti”, Brugger luettelee.
Maatilan muovilogistiikkaan voi kiinnittää huomiota.
”Aseta erilliset keräyspisteet ja suosi kestävämpiä tai kierrätettäviä vaihtoehtoja aina kun mahdollista.”
Brugger kehottaa olemaan varovainen jätevesilietteiden käytössä. Ne on syytä tunnistaa mikromuovipäästöreitiksi.
Hyvä rehuhygienia sadonkorjuussa ja varastoinnissa vähentää maaperän joutumista rehujen sekaan ja sitä kautta mikromuovialtistusta.
Mikromuovit huolenaiheena
Huoli mikromuoveista kasvaa, mutta kaikkea ei vielä tiedetä. Euroopan parlamentti on pyytänyt Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista Efsaa antamaan tieteellisen lausunnon mikromuovien aiheuttamista mahdollisista terveysriskeistä elintarvikkeissa, ilmassa ja vedessä.
EU-kansalaisten mielipiteitä luotaavan Eurobarometrikyselyn mukaan kansalaisten huoli elintarvikkeiden mikromuoveista on lisääntynyt Suomessa.
Suomalaisvastaajista 51 prosenttia kokee ruoasta löytyvät mikromuovit suurimmaksi elintarviketurvallisuuden huolenaiheeksi. Kasvu on ollut huima, sillä vielä vuonna 2022 vastaajista 40 prosenttia koki mikromuovit suurimmaksi huolenaiheeksi elintarvikkeissa.
33 prosenttia EU-kansalaisista pitää mikromuoveja yhtenä suurimmista elintarviketurvallisuutta koskevista huolenaiheista.
EU-kansalaisten tietoisuus elintarvikkeiden mikromuoveista on noussut 63 prosenttiin, mikä on kahdeksan prosenttiyksikön nousu vuoteen 2022 verrattuna.
Lähde: European food safety authority Efsa, Eurobarometri 2025
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
