Pellon hiilitasetta pystytään nyt seuraamaan mittauksin ympäri vuoden
Luotettava mittausmenetelmä tarvitaan, jotta viljelytoimista voidaan valita hiilitehokkaimmat.
Vasemmalla oleva laite mittaa ilman liikkeitä ja hiilidioksidin pitoisuuksia pellon yllä, oikealla oleva ilman ja maan lämpötilaa sekä auringon säteilyä. Kuva: Annalea LohilaViljelijät ovat kiinnostuneita hiilensidontamenetelmistä, mutta tutkittua tietoa niiden tehosta kaivataan.
Ilmatieteen laitoksen tekemät mittaukset osoittavat nyt, että pellon hiilitaseen mittaus on mahdollista vuoden ympäri.
Mittauksia on tehty esimerkiksi Qvidjan tilan nurmipellolla Paraisilla jo kahtena peräkkäisenä kesänä.
”Talvisin maaperästä vapautuu pieniä määriä hiilidioksidia mikrobien hajotustoiminnan tuloksena. Keväällä, kun kasvit ryhtyvät yhteyttämään, pelto alkaa sitoa hiiltä enemmän kuin maahengityksessä vapautuu eli se muuttuu päivätasolla hiilinieluksi", kertoo Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen apulaisprofessori Annalea Lohila.
Nurmen niittäminen näkyy hänen mukaansa tuloksissa lyhytaikaisena hiilipäästönä. Päästönä näkyi myös kesän 2018 pitkä hellejakso.
Mittauksia tehdään pellolle muutaman metrin korkeudelle sijoitetuilla laitteilla, jotka mittaavat jatkuvasti ilman hiilidioksidipitoisuutta ja tuulta. Näiden perusteella voidaan laskea, kuinka paljon peltoon sitoutuu hiiltä ja kuinka paljon sitä poistuu.
Vuotuisen maaperän hiilitaseen määrittämiseksi tarvitaan myös tietoa pellolta korjatun sadon sekä sinne tuodun lannoitteen hiilimääristä.
Hiilimittauksia tarvitaan, jotta eri viljelytoimien vaikutus maan hiilimäärään voidaan todentaa.
"Järjestelmän vaatimuksena on, että sitä voidaan hyödyntää laajasti ja että se on riittävän yksinkertainen ja edullinen käyttää”, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski sanoo.
”Todentamisessa on keskeistä huomioida, kuinka pitkään maaperään sitoutunut hiili pysyy siellä. Lisäksi on tutkittava, onko sitoutunut hiili lisäystä nykyiseen kehitykseen verrattuna.”
Erilaisin hiiliviljelyn keinoin viljelymaiden maaperään voitaisiin saada sidottua 8–12 miljardia tonnia hiilidioksidia vuosittain maailmanlaajuisesti, Ilmatieteen laitos kertoo.
Luku on merkittävä, sillä ilmakehän hiilidioksidin määrä kasvaa nykyään noin 17 miljardilla tonnilla vuosittain.
”Maaperän arvioitu kyky sitoa hiiltä on huomattava jo nykyisillä hiilidioksidipäästöillä. Maaperän osuus hiilensidonnassa on vielä merkittävämpi, kun sen suhteuttaa tulevaisuuden päästöihin, joiden on määrä pienentyä merkittävästi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti,” Liski sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
