Salama poltti navetan, mutta ei vienyt uskoa maidontuotantoon – ”On menty jotenkin niin myötätuulessa, ei ole tullut pahoja vastoinkäymisiä”

Suunnitelma uuden navetan rakentamisesta vaihtuikin maatilan ostoon. Kuva: Miska Puumala

Vuosi sitten nurmeslainen Arto Hämäläinen oli ison päätöksen edessä. Salama oli polttanut tilan navetan elokuun alussa, ja mies pohti, jatkaako maidontuottajana vai suuntaako uusiin tuuliin.

Nyt puhelimeen vastaa tyytyväisen tuntuinen mies.

Vuosi siten Hämäläinen totesi haastattelussa, että maidontuotanto on yksi maailman parhaista ammateista, niin raskas kuin välillä onkin. Samalla kannalla hän on edelleen, ja sillä uralla hän jatkaa.

Omasta jaksamisesta on muistettava pitää huolta, Arto Hämäläinen tietää. Kuva: Miska Puumala

Viime vuoden elokuussa Hämäläinen oli lähtenyt kotoaan Nurmeksen Valtimolta kohti Hyrynsalmen Ukkohallaa. Oli tarkoitus pitää lomaa ja osallistua veteraanimoottoripyöräilijöiden tapahtumaan.

Puolimatkassa puhelimeen alkoi tulvia viestejä ja puheluja. Navetta oli tulessa.

Loma loppui siihen ja mies kääntyi takaisin. Kun hän pääsi kotiin, parsinavetta oli jo palanut lähes loppuun.

Kaikki eläimet onneksi pelastuivat. Tilalla asuva ukrainalaispariskunta, Boris ja Tania Timtšenko, oli tehnyt urotyön johdatellessaan niitä ulos. Apuun oli saman tien tullut myös Hämäläisen veli. Naapurit ja kylänväki paimensivat pihalla säntääviä eläimiä kokoon.

Kylän mahtava yhteishenki auttoi löytämään karjalle saman tien sijoituspaikat. Lypsävät siirrettiin kuukautta aiemmin tyhjilleen jääneeseen robottinavettaan, jossa lypsykalusto oli vielä täysin käyttökunnossa.

Nuorkarjalle löytyi toinen tyhjilleen jäänyt navetta.

Viime vuoden joulukuussa Hämäläinen kulki palaneen navetan raunioilla ja arpoi mielessään tulevaa. Kuva: Miska Puumala

Vakuutusasiat olivat kunnossa: vakuutusyhtiö maksaisi rakentamisesta pinta-alaltaan vanhaa navettaa vastaavan osuuden.

Hämäläinen ryhtyi tekemään tarjouspyyntöjä. Tarjouksia tuli, mutta rakentamisen hinta oli noussut koviin lukemiin. Löytyisikö halvempi vaihtoehto?

Sitten tila, jonka navetassa lypsävät olivat evakossa, tuli myyntiin. Lehmät olivat sinne jo kotiutuneet, tottuneet robottilypsyyn, ja laitteet toimivat. Hämäläinen teki ratkaisunsa ja osti tilan.

Nyt hän asuu kahta kotia. Tilakaupan mukana tulleessa asuinrakennuksessa hän viettää usein yöt, kun ei navetan iltatarkastuksen jälkeen jaksa ajaa 15 kilometrin päähän.

Aiempaa kotiaan hän kutsuu vapaa-ajan kodiksi. Siellä hänellä on toimisto ja siellä asuvat myös ukrainalaistyöntekijät.

Nyt on vuorossa pieni laajennus, jotta karjan kaikki ikäluokat saadaan saman katon alle. Kuva: Miska Puumala

Navetta on vähän liian ahdas, joten nyt on alkamassa laajennus – pieni mutta tärkeä.

”Saan sinne yhden sairaskarsinan lisää, ummessa oleville lehmille makuuparret ja nuoremmille ryhmäkarsinan. Sitten kaikki ikäryhmät mahtuvat saman katon alle.”

Vakuutusyhtiön kanssa pitää vielä neuvotella. Ensikorvauksena saatu summa meni tilan ostoon, mutta tulossa pitäisi olla vielä sen verran, että se korvaa osan laajennuksesta.

Lupa-asiat ovat jo maalissa ja rakentaminen juuri alkamassa.

Lypsäviä oli vuosi sitten nelisenkymmentä, nyt yli 50. Kuva: Miska Puumala

Helppoa aikaa kulunut vuosi ei ole ollut.

”Usein on tuntunut, että pitäisi vähän vielä saada väännettyä kaasuvaijeria, mutta voimia ei enää löydy.”

”Olen kuitenkin ymmärtänyt, että omasta jaksamisesta on pidettävä visusti huoli. Jos palaa loppuun, on iso kysymysmerkki, palautuuko ennalleen ja miten kauan siihen menee.”

Kulunut vuosi ei ole ollut helppo. Kuva: Miska Puumala

Karjan keskituotokset putosivat, kun eläimet ruokittiin koko viime talven vierailta ostetuilla rehuilla. Niiden laatu luonnollisesti vaihteli.

Liian monen asian yhtäaikainen hoitaminen johti välillä siihen, että kiimantarkkailu ja siementäjän tilaaminen eivät hoituneet ajallaan.

"Poikimisissa oli suvantoaikoja ja sitten taas ruuhkia. Robotin kannalta poikimisten pitäisi ajoittua tasaisesti.”

Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. ”On menty jotenkin niin myötätuulessa, ei ole tullut pahoja vastoinkäymisiä edes karjan terveyden suhteen”, Hämäläinen toteaa kiitollisena.

Lypsäviä oli alussa nelisenkymmentä, nyt yli 50. Määrä alkaa jo lähennellä robotille kannattavaa karjakokoa, Hämäläinen toteaa.

Boris ja Tania Timtšenko kuvattuina vuosi sitten. Kuva: Miska Puumala

Mistä Hämäläinen ammentaa uskonsa maatalouteen?

Hän on pitkään hiljaa ja toteaa sitten, että syitä on monia.

”Oli ihmeellinen johdatus, että kaikille eläimille löytyi suojat. Siksi ei houkutellut se vaihtoehto, että olisin myynyt karjan muille tiloille ja lähettänyt viimeiselle taipaleelle ne, jotka eivät muille olisi kelvanneet.”

Paljon vaikutti myös se, millaisen urotyön ukrainalaiset pakolaiset tekivät karjan pelastamisessa ja millainen valtava apu heistä on ollut.

Timtšenkot toivovat pääsevänsä keväällä palamaan kotiin. Vielä Harkovan alueella on liian levotonta. Pariskunnan lähtö olisi Hämäläiselle iso muutos, mutta jos niin käy, siihenkin on sopeuduttava.