Kuvateksti vuodelta 1987 kertoo, että Veli-Matti Tuuttilan perunat kasvoivat suuriksi mustien lehmien kompostoidulla lannalla, huolimatta sateisesta ja hallaisesta kesästä. Kuva: Anne Anttila
Mitä on tapahtunut perunatilalla 35 vuodessa? ”Maatalouden omatoimisuus ja idearikkaus on tapettu byrokratialla”, vanha isäntäpari harmittelee
Aino ja Veli-Matti Tuuttila tekivät elämäntyönsä perunanviljelijöinä ja veivät suomalaista maauskoa Viroon. Eläkkeellä oleva isäntäpari on kokenut lukuisat katovuodet ja ajanjakson, jolloin perunannostossa auttoivat Suomen puolustusvoimat.Pyhäjoki
Aino ja Veli-Matti Tuuttila toimivat reilun neljänkymmenen vuoden ajan perunanviljelijöinä. Eläkkeelle jäätyään he nauttivat elostaan ja olostaan suomalais-ugrilaiseen tyyliin Kuva: Anne AnttilaKautta aikojen ensimmäisessä Pohjoissuomalainen Maaseutu -lehdessä pyhäjokinen Veli-Matti Tuuttila kertoo karjanlannalla kasvatetuista puikulaperunoista.
Jutun erikoisuus löytyy siitä, että vuonna 1987 viljelijöitä ravisteli kato, mutta Tuuttilan perunat kasvoivat kompostoidulla karjanlannalla yli kymmensenttisiksi.
"Se on se maahenki, joka ei anna periksi tiukankaan paikan tullen. Usko omaan työhön ja omiin ideoihin ovat kannatelleet näihin päiviin saakka”, Tuuttila pohjustaa.
35 vuotta sitten
Yli kymmensenttiset puikulaperunat ovat tänä syksynä todellisia harvinaisuuksia. Kompostoitu karjanlanta tuotti tuloksia, pakkanenkaan ei pystynyt kovin pahasti.
Veli-Matti Tuuttila on viljellyt perunoita jo pitkään. Tänä vuonna hänellä oli kahdeksan hehtaaria Lapin Puikulaa ja 12 hehtaaria muita lajikkeita.
Perunoiden lisäksi Tuuttilalla on lihakarjaa, sekin itseuudistuvana. Eniten hänellä on vaatimattomia mustia Aberdeen Anguksia.
Lihakarjan pitäminen ei ole viime vuosina ollut maatalouden kaikkein tuottoisinta alaa. Sen vuoksi Tuuttila on paneutunut tarmolla lihakarjan ruokinnan suunnitteluun ja tuottavuuden kohentamiseen.
Tänä vuonna perunat kasvoivat vain niillä pelloilla, jotka olivat saaneet puolet lannoituksesta karjanlantana. Tuuttila on keksinut selitykseksi sen, että karjanlanta kompostoituna luovuttaa ravinteita hitaammin ja märkänä kesänä voimaa riitti syksyyn saakka ja lannoitteet eivät liuenneet sadevesien mukaan nopeasti.
Otteita lokakuussa 1987 ilmestyneestä Pohjoissuomalainen Maaseutu -lehdestä. Toimittaja Anne Anttila.
Aino ja Veli-Matti Tuuttila aloittivat tilanpidon isännän kotitilalla vuonna 1983.
Tilalla oli tuolloin 13 hehtaaria maata ja sopiva määrä lypsylehmiä. Rinnalla kulki perunanviljely.
Lypsykarja vaihtui kuitenkin parin vuoden kuluttua lihakarjaan.
"Tuotantosuunnan muutos tehtiin järkisyistä. Muistissa oli vielä vuosi 1981, jolloin perunapellolla vieraili halla ja tulos jäi todella laihaksi. Yhtä kurjasti kävi myös kaksi vuotta myöhemmin, jolloin 80 prosenttia perunasta hukkui. Talous oli saatava varmemmalle pohjalle, joten vaihdoimme maidon lihaan.”
Tuuttilan isäntäpari on toiminut maataloudessa rohkeina suunnannäyttäjinä. Tila oli vuonna 1991 ensimmäisiä, jotka aloittivat lihan suoramyynnin.
”Joku viisas sanoi aikoinaan, että parhaiten pärjäät, kun teet asiat eri tavalla kuin muut. Tätä elämänohjetta olemme Ainon kanssa pyrkineet noudattamaan”, Veli-Matti Tuuttila paljastaa hymyillen.
Tuuttilan tilan päätoimeentulo tuli noin neljän vuosikymmenen ajan perunasta.
"Alan helmet sijoittuvat 1980-luvulle. Viljelijää kannustettiin, opastettiin ja tuettiin. Esimerkiksi entinen Raision perunatehdas järjesti perunanviljelijöille suunnattuja ATK-kursseja ja johdatti halukkaat kasvinsuojelun saloihin”, Aino Tuuttila muistelee.
Perunanviljelijää tuettiin Tuuttiloiden mukaan myös yhteiskunnan taholta.
"Katovuosina valtio maksoi erillistä katokorvausta, jonka turvin viljelijä pääsi huonon vuoden jälkeen takaisin jaloilleen. Tuki tuli tarpeeseen myös meidän tilalla, sillä viljelijäurallemme mahtuu kolme kovaa katovuotta. Yksi mieleenpainuvimmista sijoittuu vuoteen 1987, jolloin saimme perunannosto apua Suomen armeijalta. Operaatioon ’pelastakaa puikulat’ osallistui yhdeksän Pohjan Prikaatin sotilasta”, Tuuttilat kertovat.
35 vuotta sitten
Tuuttila on kasvattanut viiden ja puolen hehtaarin alalla viiden eri kasvin sekahalmetta. Ohran ja kauran lisäksi on seoksessa ollut herneitä ja härkäpapuja. Kaikkein alimmaisena on ollut heinä.
Tuuttilan ennakkoluulottomat kokeilut uusilla viljelytavoilla johtuu siitä, että hän on etsinyt vaihtoehtoja perinteisellä ruokinnalla tapahtuvaan lihantuottamiseen. Lihan tuottaminen heinillä ja kuivilla jauhoilla on ollut huonosti kannattavaa.
Miten uusi rehu on vaikuttanut mullien kasvuun ja kannattavuuteen? Ensinnäkin uusi sekuli on konekustannuksiltaan edullisempaa kuin kuivan viljan valmistaminen. Normaaliruokinnalla 14-kuukautinen mulli painoi 230 kiloa. Murskeviljalla ja sekulin olkimassalla syötetyt mullit kasvoivat samassa ajassa 20 kiloa suuremmiksi.
Otteita lokakuussa 1987 ilmestyneestä Pohjoissuomalainen Maaseutu -lehdestä. Toimittaja Anne Anttila.
1990-luvulle tultaessa Aino ja Veli-Matti Tuuttila ryhtyivät "perunalähettiläiksi".
"Toimin aikoinaan Pyhäjoen nuorten tuottajien puheenjohtajana, ja tätä kautta ryhdyimme viemään perunatietoutta Eestiin. Vuonna 1989 autoimme erästä eestiläisviljelijää alkuun kunnostamalla hänelle traktorit ja työkoneet. Yhteistyössä muiden viljelijöiden kanssa veimme Tarton maakuntaan suomalaista tietotaitoa. Pienenä erikoisuutena voin mainita, että perunanviljelyn ohella opetimme myös leipäjuuston tekoa.”
Virosta vuonna 1990 hankittu kummitila vauhditti ajatusta kokeilla perunanviljelyä hieman laajemmassa mittakaavassa.
"Hankimme pienen tilan, jossa viljelimme perunaa parin vuoden ajan. Kokemus oli kuitenkin raskassoutuinen ja aikaa vievä. Niinpä valjastimme tietotaitomme puhtaasti heimoveljiemme auttamiseen”, Veli-Matti Tuuttila sanoo.
Vuonna 1987 Tuuttilan perunat saivan puolet normaalista väkilannoitemäärästä. Kuva: Anne AnttilaViimeisen kymmenen vuoden ajan Tuuttilat ovat seuranneet maatalouden kulkusuuntaa poikansa, Ilkka Tuuttilan, kautta.
"Vaikka maat vaihtoivat isäntää, niin kyllä tässä vielä kopisteltavaa riittää. Ovet vieraille ovat aina avoinna.”
Maataloudesta puhuttaessa Tuuttilan isäntäpari vakavoituu.
"Ennen elätettiin 16 hehtaarilla koko kahdeksan hengen pesue. Nyt eivät tilat pärjää edes 500 hehtaarilla. Omatoimisuus ja idearikkaus on tapettu byrokratialla, ja ihmiset ovat vieraantuneet yhteistyöstä. Maatalous, tuotantomuodosta riippumatta, on erittäin haavoittuvainen. Katovuodet saattavat pahimmillaan kaataa kaiken, joten jatkuvuuden kannalta olisi elintärkeää, että päätökset tehdään arkijärki edellä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
