Oman maan oloihin sopivien lajikkeiden perimästä huolehtiminen on osa huoltovarmuutta

Sangaste on 150 vuotta vanha ruislajike. Kuva: Jarno Mela

Vanhat kasvilajikkeet saavat usein väistyä uusien, satoisampien tieltä niin maatiloilla kuin puutarhoissakin. Niitä ei kuitenkaan saisi päästää katoamaan, sillä niiden geeneissä saattaa piillä ratkaisuja ongelmiin, joita emme vielä osaa ennakoida.

Kasvigeenivarojen suojelu liittyy kiinteästi yhteiskunnan kriisivalmiuteen ja riskienhallintaan, Luonnonvarakeskus muistuttaa tiedotteessaan. Geenivarat ovat osa huoltovarmuutta, mutta myös kulttuurihistoriallisesti arvokasta perintöä.

Suomessa on tehty jo 20 vuotta työtä pelto- ja puutarhakasvien geenivarojen suojelun edistämiseksi. Kansallisen kasvigeenivaraohjelman tavoitteena on huolehtia siitä, että oloihimme sopeutuneiden ravinto- ja rehukasvien sekä viheralalle tärkeiden kasvien keskeinen geneettinen monimuotoisuus on tallessa nykyisille ja tuleville käyttäjille.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tehtävänä on koordinoida kansallisen kasvigeenivaraohjelman toimeenpanoa.

”Lukella on hallinnassaan arvokas suomalaisiin viljelyolosuhteisiin sopeutuneiden viljelykasvien tutkitusti monimuotoinen keskuskokoelma, joka käsittää yhteensä noin tuhat erilaista kasvikantaa”, kertoo Luken tutkimuspäällikkö ja Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman koordinaattori Elina Kiviharju.

Geenivaraohjelman juhlavuoden aikana yleisöllä on mahdollisuus tutustua geenivaratyöhön ja kasvikokoelmiin. Tarjolla on viisiosainen e-luentosarja. Lisäksi asiaan voi tutustua erilaisissa tapahtumissa ja avoinna olevissa kohteissa.

Luke vinkkaa esimerkiksi Jokioisilla sijaitsevasta Wendlan puutarhasta ja Piikkiön Yltöisten arboretumista. Niihin on koottu puutarhakasvien paikallislajikkeita. Puutarhat ovat avoinna ja vapaasti tutustuttavissa kohteen verkkosivulla ilmoitettuina ajankohtina.

Maatiaisviljoihin pääsee tutustumaan yhteistyössä maatalouden esittelypuisto Elonkierron kanssa järjestettävässä tapahtumassa.

Kasvigeenivaraohjelman juhlasivusto