Maitotilojen antibioottivahingot lisääntyneet – kuluttajalle ei vaaraa, mutta tuottajalle ikävä tilanne

Maidon antibioottijäämiä seurataan tarkkaan. Kuva: Markku Vuorikari

Maitotiloilla tapahtuneiden antibioottivahinkojen määrä yli kaksinkertaistui viime vuonna. Ylitarkastaja Liisa Kaartinen Ruokavirastosta pitää ilmiötä huolestuttavana.

Jos tuotantoeläin sairastuu, se on hoidettava. Kun lehmä on lääkekuurilla, sen maitoa ei toimiteta meijeriin ennen kuin lääkkeelle määrätty varoaika on ohi ja lääkejäämät hävinneet maidosta.

Viime vuonna rekisteröitiin kuitenkin 36 tapausta, joissa tilalta kerätyssä maidossa oli antibioottijäämiä. Edellisvuonna vastaava luku oli 14.

Joukossa oli muutama tapaus, joissa vahinko sattui toistuvasti samalla tilalla. Kaartisen mukaan se osoittaa, että näillä tiloilla ei jostakin syystä ole pystytty korjaamaan käytäntöjä.

Kuluttajalle saakka antibioottimaito ei päädy, sillä kontrolli on tiukka ja monivaiheinen. Tuottajalle tilanne on ikävä.

Jäämät käyvät ilmi meijerin omavalvonnassa. Ne ilmoitetaan aina valvovalle viranomaiselle, vaikka lääkepitoisuus jäisi alle elintarviketurvallisuusrajan.

Viranomainen voi päättää, ettei tilalle tehdä valvontakäyntiä, jos kyseessä on ilmiselvä vahinko. Tällainen voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun tuottaja on äkillisesti sairastunut ja joku ulkopuolinen pelastaa tilanteen lypsämällä ja lääkitsemällä eläimiä.

Viime vuoden luku 36 on niiden tapausten määrä, joissa läänineläinlääkäri tai avin määräämä valvontaeläinlääkäri kävi tekemässä tilalla lääkevalvonnan.

Syitä vahingolle on monia.

Kolmanneksessa tapahtuneen on valvonnassa todettu olleen inhimillinen erehdys, Kaartinen kertoo.

"Tosin jos sanotaan, että on vahingossa lääkitty väärä lehmä, herää kysymys, olisiko lehmän merkitseminen spraylla tai jalkaremmillä tai vaikka molemmilla auttanut."

Lähes kolmannes vahinkotapauksista liittyy tavalla tai toisella lypsyrobottiin.

Kun lehmä lääkitään, robotille ilmoitetaan, että kyseisen yksilön maito lypsetään erilleen.

On tapauksia, joissa jokin venttiili on hajonnut eikä antibioottimaito menekään erilleen, Kaartinen kertoo.

Tilalla saattaa myös olla väärä toimenpidejärjestys: ensin lääkitään eläin ja sitten vasta laitetaan robotille esto.

"Oikea järjestys on, että ensin lääkityksestä ilmoitetaan robotille ja vasta sitten lehmä lääkitään. Jos välissä on varttikin aikaa, maidossa on jo taatusti lääkettä."

Roboteissa on myös eroja esimerkiksi pesujen tehokkuuden suhteen.

Kun robotti on lypsänyt lääkityn lehmän ja ohjannut sen maidon eroon muusta, se tekee välihuuhtelun.

Joskus tämä huutelu ei riitä, Kaartinen kertoo. Varsinkin utaretulehduksen hoitoon tarkoitettu utaretuubi on hankala, sillä siinä antibiootti on öljypohjaisessa sidosaineessa. Öljy ei huuhtoudu kovin helposti.

"Suosittelemme vahvasti, että jos lääkittyjä lehmiä on useita, ne lypsetään robotilla valvotusti peräkkäin ja sen jälkeen käynnistetään koko järjestelmän pesu."

Kaartinen toivoo, että robottien markkinoijat kertoisivat asiakkailleen tarkasti, miten robotti hoitaa pesun ja millainen pesu on riittävä, jos käytetään lypsykauden utaretuubeja.

Isoilla tiloilla on ulkopuolisia työntekijöitä, ja pienemmälläkin tilalla joku ulkopuolinen saattaa satunnaisesti joutua hoitamaan työt.

Siksi on tärkeää, että ohjeet ovat selkeät, ymmärrettävät, hyvin näkyvillä ja kirjoitettu kaikkien ymmärtämillä kielillä.

"Kaikkien pitää sisäistää, miksi eläimet merkitään ja työvaiheet suoritetaan oikeassa järjestyksessä."

Terveydenhuoltoeläinlääkäri luovuttaa isoille tiloille lääkkeitä varalle. Niillä osa lääkityksistä tehdään itse.

"Eläinlääkärin on hyvä seurata, miten lääkitys ja lääkkeiden säilytys tilalla hoidetaan ja varmistaa, että ohjeet on sisäistetty", Kaartinen sanoo.

Lääkkeiden varalle antaminen perustuu terveydenhuoltoeläinlääkärin tekemään karjadiagnoosiin, MTK:n eläinlääkäri Leena Suojala muistuttaa.

Jos terveydenhuoltoeläinlääkäri on esimerkiksi diagnosoinut, että tilalla esiintyy tarttuvia sorkkatulehdustapauksia, lääkkeet voidaan antaa sen hoitoon. Eläinlääkäri on antanut tarkat ohjeet, miten sorkkatulehdus tunnistetaan ja miten lääkettä käytetään. Terveydenhuoltoeläinlääkäri on silti vastuussa lääkkeen käytöstä. 

Kaikki nämä asiat on kirjattu tilan terveydenhuoltosuunnitelmaan, jossa on lueteltu oireet ja ohjeet lääkityksestä. Tuottaja kirjaa kaikki tekemänsä hoidot eläinkohtaisesti Naseva-järjestelmään.

Terveydenhuoltokäyntejä tehdään tilalle säännöllisesti, eli tilanne on koko ajan eläinlääkärin seurannassa.

Juttua täydennetty 25.6. klo 10 Leena Suojalan kommenteilla.