Puhdaskaura harvinaista sekä viljelyssä että tuoreleipänä
Pieksämäkeläinen maanviljelijä Timo Suhonen (vas.) ja Moilas-leipomon tuotantojohtaja Mikko Puumalainen toivovat, että ensimmäiset kotimaisesta raaka-aineesta leivotut puhdaskauraleivät olisivat markkinoilla jo ensi syksynä. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoPIEKSÄMÄKI (MT)
Kauran suosio on nousussa tauon jälkeen, uskoo Moilas Oy:n toimitusjohtaja Timo Savolainen.
Trendiin vastatakseen Pieksämäellä toimiva leipomo suunnittelee puhdaskaurasta eli gluteenittomasta kaurasta valmistettujen tuoreleipien tuomista markkinoille.
Kokonaan kaurasta valmistettu leipä sopii myös keliakiaa sairastaville ja muille herkkävatsaisille.
Ideana on Savolaisen mukaan tehdä luontaisesti gluteeniton leipä, joka maistuu keliaakikoiden lisäksi myös muille. ”Keliaakikon ei pitäisi joutua tuntemaan itseään erilaiseksi.”
Uutuustuotteen kehittely on Moilas Oy:n tuotantojohtaja Mikko Puumalaisen mukaan jo aivan loppusuoralla.
Maukkaan kauraleivän rakenne on hyvä, vaikka kauran leipominen on sitkon puuttumisen vuoksi haastavaa.
Suurin kysymysmerkki on raaka-aine. Tuotekehitykseen on käytetty saksalaista puhdaskauraa, mutta lopullinen tuote haluttaisiin valmistaa kotimaisesta viljasta.
Ratkaisu saattaa löytyä läheltä.
”Haaveena on, että löytäisimme kauralle viljelijän omasta kunnasta. Siten kauraleivästä tulisi samalla myös vahvasti paikallinen tuote”, Puumalainen sanoo.
Savolaisen mukaan noin puolet tuotteen arvosta tulee sen tarinasta. ”Siihen ei sovi, että raaka-aine on Saksasta.”
Puhdaskauran viljely voisi olla jollekin viljelijälle mahdollisuus erikoistua.
Helppoa se ei kuitenkaan ole.
Koko ketjun on oltava vain kauralle: samalla puimurilla, viljan kuivaamolla tai myllyssä ei saa käsitellä muuta viljaa.
Jokaisesta erästä otetussa kilon näytteessä puhdaskauraa saa olla enintään kuusi jyvää muita viljoja, seitsemännestä erä hylätään.
”Kilossa kauraa on noin 33 000 jyvää”, pieksämäkeläinen maanviljelijä Timo Suhonen tarkentaa.
Puhdaskauran viljely vaatisi oman siementuotannon ja paljon käsinperkuuta pelloilla.
Suhonen ei pidä vaatimuksia mahdottomina, vaan harkitsee parhaillaan erikoistumista Moilasen kauraraaka-aineen tuottajaksi. Rehuvilja saisi vaihtua kauraan.
”Kahden köyhän viljelijän ei kannata käydä kauppaa keskenään. Raha pitäisi ennemmin saada muualta ruokaketjusta”, perunaa ja vihanneksia alueen kauppoihin viljelevä ja toimittava Suhonen perustelee.
Suhosen noin 200 hehtaarin viljelyala riittäisi täyttämään Moilas-leipomon kauran tarpeen ainakin aluksi.
Ennen ratkaisevia viljelypäätöksiä on kuitenkin selvitettävä, olisiko kauratuotteille riittävästi kysyntää.
Kiinnostusta löytyy jo.
Savolainen on juuri keskustellut erään kauppaketjun ostajan kanssa. ”Myös hän uskoo, että nyt on kauran aika. Ei pakastealtaassa vaan tuoretuotteena.”
Vähitellen kauraa on alettu arvostaa myös Pohjoismaiden ulkopuolella, mutta asenteet ovat siellä edelleen erilaisia.
”Mitä etelämmäksi mennään, sitä vahvemmin kaura mielletään vain hevosten ruuaksi.”
Tästä huolimatta Moilas-leipomo tähtää kauraleivällä myös vientimarkkinoille.
Myyntiä helpottaa tuotehallinnasta vastaavan Eriikka Koiviston mukaan se, että puhdaskauraa saa nykyisin nimittään gluteenittomaksi. Lisäksi kauralla on EU-hyväksyttyjä terveysvaikutuksia, jotka saa merkitä pakkaukseen.
Moilas Oy:n liikevaihdosta vajaa kymmenesosa tulee viennistä. Savolainen ihmettelee, miksi suomalaista ruokaa ei viedä ulkomaille nykyistä enempää.
”Monessa maassa suomalainen puhtaus on hyvin tiedossa.”
Leipäala muuttuu Savolaisen mukaan nyt vahvasti.
Perinteinen tuoreleipämarkkina ei kasva. Kuluttajat ostavat yhtä useammin paistopistetuotteita ja erikoisleipiä. Myös terveellisten välipalojen kysyntä kasvaa.
Muutokset asettavat haasteita leipomoteollisuudelle.
”Usein sanotaan, että kauppa sanelee, mitä tehdään. Kyllä se on kuluttaja joka sanelee, kauppa vain kohtaa sen ketjussa ensimmäisenä.”
Savolainen uskoo, että viljelijän, leipomon ja kaupan kannattaisi nykyistä enemmän pohtia yhdessä tuotekehitystä ja rahan tasaista jakautumista ketjussa.
”Kaikkien pitäisi olla valmiita muuttumaan. Jos ei itse ole valmis näkemään ylimääräistä vaivaa ja olemaan rohkea, on tyydyttävä siihen, mitä muualta annetaan”, Savolainen toteaa.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
