Lannoitteet huippuhinnoissa, EU perii vielä tullejakin tuontitavarasta – lannoitteisiin sisältyy paljon piilokustannuksia
”Viljelijät joutuvat kilpailemaan viljamarkkinoilla täysin maailmanmarkkinahinnoin, mutta lannoitteita emme saa maailmanmarkkinahinnoilla.”
”Vaikka viljan hinta on aiempaa korkeampi, se ulosmitataan heti”, Max Schulman sanoo. Kuva: Jaana KankaanpääFacebookissa kiersi maanantaina erään viljelijän jakama kuva Yaran ”päivän terveisistä”: Yara Mila Y3:n hinta 1 389,20 euroa tonnilta.
”Mieti, että jossain vaiheessa se maksoi alle 400 euron tonnilta”, MTK:n vilja-asiamies Max Schulman sanoo.
”Kyllä tässä nyt joku takoo valtavia voittoja.”
Kun lannoitteiden hinta on huipussaan, tuntuu oudolta, että EU vielä perii tuontilannoitteista tulleja. Niiden tarkoitus on suojata EU:n omaa lannoiteteollisuutta, mutta viljelijöiden tuotantokustannuksia ne nostavat.
Tuontitulli voi olla alueesta ja lannoitteesta riippuen 6,5 prosenttia tonnilta. Lisäksi peritään polkumyyntitulleja, Schulman kertoo.
”Tullit kuulostavat ehkä pieniltä, mutta kaikenlaiset hintalisät ovat viljelijöille liikaa. Tullit auttavat myös siihen, että teollisuus saa pidettyä kilpailijat poissa markkinoilta.”
MTK on ollut jo pitkään aktiivisesti mukana hakemassa tullien poistoa, Schulman sanoo.
”Lannoiteteollisuuden puolelta tulee kuitenkin niin kova paine, että mitään tuskin tapahtuu”, hän arvioi.
Schulman huomauttaa toimijoiden eriarvoisuudesta.
”Viljelijät joutuvat kilpailemaan viljamarkkinoilla täysin maailmanmarkkinahinnoin, mutta lannoitteita emme saa maailmanmarkkinahinnoilla.”
”Eri maiden hintoja on lähes mahdotonta vertailla, koska tuotteet ovat eri maissa erilaisia.” Max Schulman
Euroopan lannoitemarkkinat ovat sekava vyyhti, jossa huhuja liikkuu paljon ja tietoa on vaikea saada. Eri maiden hintoja on lähes mahdotonta vertailla, koska tuotteet ovat eri maissa erilaisia, Schulman sanoo.
Schulmanilla on kuitenkin vakaa käsitys, että Suomessa lannoitteet ovat Euroopan kalleimmat.
Hän kertoo elokuussa vertailleensa ranskalaisen, belgialaisen ja ruotsalaisen viljelijän kanssa suunnilleen vastaavia, syysviljalle tarkoitettuja lannoitteita.
”Hintaero oli 500–600 euroa tonnilta. Suomessa hinta oli korkein.”
Lannoitteisiin sisältyy paljon piilokustannuksia. Esimerkiksi arvonlisävero on erilainen eri maissa.
Suomessa lannoitteilla on muita tiukempi kadmiumraja.
”Meidän on tosi vaikea ostaa maailmalta NPK-lannoitteita, jotka on hyväksytty muualla Euroopassa, koska niissä on yleensä liikaa kadmiumia meille.”
Suomen maaperässä on hyvin vähän liukoista seleeniä. Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä sitä alettiin lisätä lannoitteisiin vuonna 1984. Schulman toteaa, ettei ole saanut mistään tietoa, kuka seleenilisäyksen maksaa, teollisuus vai viljelijä.
Schulman epäilee, että lannoitemarkkinoilla on myös paljon kikkailua. Viljelijät pidetään epävarmoina saatavuuden suhteen, hän sanoo.
Hän pitää tiiviisti yhteyttä muiden maiden viljelijöihin.
”Monesta maasta tulee kommentteja, että viljelijä on saanut vain osan tilaamastaan määrästä. Heille sanotaan, että seuraavan toimituksen hintaa ei vielä tiedetä.”
Euroopassa jotkut välittäjät ovat Schulmanin mukaan ostaneet isoja eriä ja myyvät niitä vähän kerrallaan odotellen hintojen nousua.
”Irlannista tuli juuri tieto, että tilalle toimitettiin Yaran tavaraa, joka oli pakkausmerkintöjen mukaan valmistettu 2020.”
”Nykytilanteessa lopputulos on, että vaikka viljan hinta on aiempaa korkeampi, se ulosmitataan heti. Viljelijälle ei jää mitään mahdollisuutta kehittää tilaa huonojen vuosien jälkeen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
