Pärjääkö suomalainen liha kestävyydessä eurooppalaisille kilpailijoille? Antibioottien käytössä kyllä, energiankulutuksessa ei – "Pitkät etäisyydet ovat suurin selittäjä"

Eri tilastolähteistä kerätyn tiedon perusteella suomalaisella lihalla on useita avuja: EU:n keskiarvoon verrattuna meikäläisen karjan kasvatuksessa hyödynnetään enemmän uusiutuvaa energiaa, mutta käytetään vähemmän antibiootteja sekä kasvinsuojeluaineita. Myös ammoniakkia haihtuu pelloilta vähemmän. Kuva: Jaana Kankaanpää

"Suosi suomalaista" on moneen päähän iskostettu mantra. Mutta miksi niin kannattaa tehdä? Onko oma maa todella mansikka, kun sitä verrataan muihin Euroopan maihin?

Ja miksi kuluttaja Suomen ulkopuolelta valitsisi täällä tuotetun lihan?

Kysymyksiin etsitään vastausta maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa, jossa kartoitetaan lihantuotannon eroja Suomen keskeisissä eurooppalaisissa kilpailijamaissa. Ne ovat Puola, Tanska, Ruotsi, Viro, Saksa ja Alankomaat.

Hankkeessa arvioidaan kotimaisten kotieläintuotteiden kilpailukykyä suhteessa kilpailijamaihin. Tarkasteltavana ovat kestävyyden eri osa-alueet. Lisäksi selvitetään, voiko kestävyyttä parantaa ja voidaanko siten löytää kilpailuetua kotimaisille eläintuotteille.

Tilastojen valossa kotimainen liha näyttää kestävän vertailun. Tulokset ovat alustavia: hanke päättyy vuoden 2020 maaliskuussa.

Ympäristövaikutuksissa suomalainen maatalous pärjää mallikkaasti esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden ja uusiutuvan energian osuuden, ammoniakkipäästöjen sekä antibioottien käytön osalta.

Ihan kaikessa Suomi ei erotu edukseen. Maatalouden energiankulutus hehtaaria kohden on EU:n viidenneksi korkein. Määrä on kuitenkin alle kuudesosa siitä, mitä Hollannissa.

"Meillä on pieni lohkokoko ja pellot ovat hajallaan. Pitkät etäisyydet ovat suurin selittäjä", arvelee johtava asiantuntija Maarit Kari ProAgriasta.

Toinen energiasyöppö on viljan kuivaaminen. "Eihän kaikissa maissa tarvitse viljaa kuivata ollenkaan."

Toisaalta uusiutuvien energianlähteiden osuus on Suomessa Euroopan kärkeä.

Viidennes suomalaisen maatalouden energiasta tuotetaan uusiutuvilla, kertoo Eurostat.

Tilastokeskus on päätynyt vieläkin suurempaan lukuun. Sen mukaan uusiutuvien osuus maataloudessa oli vuonna 2016 jopa 45 prosenttia.

Eroa voi selittää esimerkiksi se, ettei Eurostatin tilastossa välttämättä näy kasvihuoneiden käyttämä lämpöenergia, Kari pohtii.

"Suomalaisissa kasvihuoneissa ollaan tosi pitkällä hakelämpöön siirtymisessä."

Nykytiedon valossa Suomi ei erityisesti loista kasvihuonepäästöissä.

Kirjallisuuden perusteella naudanlihan ilmastovaikutukset Suomessa ovat lähellä EU:n keskiarvoa.

Peltohehtaaria kohden laskettuna päästöt ovat EU:n seitsemänneksi suurimmat. "Todennäköisesti turvepellot tekevät eron", pohtii Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Kristiina Regina.

Suomessa vain noin 10 prosenttia viljelymaista on eloperäisiä, mutta ne tuottavat yli puolet Suomen maatalouden maankäytön kasvihuonepäästöistä, hankkeen yhteydessä kerrotaan.

Hankkeessa aiotaan verrata kotieläintuotteiden elinkaarisia ympäristövaikutuksia.

"Maaperäpäästöt ovat kuuma peruna, niitä ei yleensä ole elinkaariarvioihin sisällytetty. Niiden laskemiseen ei ole yhteisesti hyväksyttyä tapaa", kertoo Luken erikoistutkija Merja Saarinen. Vaikka turvemailla viljely loppuisi, päästöt entisiltä pelloilta eivät lopu. Vedenpintaa turvepelloilla pitäisi nostaa, jotta orgaaninen aines ei hajoaisi, tutkija muistuttaa.

”Tähänastinen käsitys on ollut, etteivät suomalaisten lihojen ilmastovaikutukset kauheasti poikkea muista. Nyt teemme kattavan vertailun”, Saarinen sanoo.

”Maaperän hiilikysymys saattaa myös vaikuttaa asiaan.”