Monopoliasemassa oleva Yara repii maatalouden ahdinkotilanteessa järisyttävää ennätystulosta ‒ auttaisiko hintakatto?
Nykytilanteessa maanviljelijöillä ei ole varaa ostaa lannoitteita ja orgaanisten lannoitteiden käyttö on hankalaaMonopoliasemassa oleva Yara repii maatalouden ahdinkotilanteessa järisyttävää ennätystulosta. Liikevoitto nousi viime vuonna 389 prosenttia.
Pääministeri totesi sähkön hintakatosta, että ”poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia”. Tämän johdosta olisi mielestäni syytä miettiä poikkeuksellisia toimia myös lannoiteasiaan.
Yksi varteenotettava toimi olisi asettaa lannoitteille hintakatto.
Yaran toiminta on herättänyt ihmetystä. Yara avaa aina hyvin lyhyeksi ajaksi kaupankäynnin ja hinnoittelee lannoitteidensa hinnat taivaisiin. Lyhyen ajan jälkeen Yara sulkee taas kaupan.
Viljelijät ovatkin miettineet, yrittääkö Yara tällaisella toiminnallaan pakko-ostattaa viljelijöillä ylihintaista lannoitetta. Silloin tällöin lyhyeksi ajaksi myyntiin tulevat lannoitteet aiheuttavat epävarmuutta siitä, saako lannoitteita tulevaisuudessa. Siksi viljelijöiden on pakko ostaa ylihintaista lannoitetta aina, kun sitä tulee myyniin.
Yksi varteenotettava toimi olisi asettaa lannoitteille hintakatto. Tämä inhimillistäisi hintoja, eikä Yara pystyisi häikäilemättömästi käyttämään hyväksi omaa monopoliasemaansa. Mahdollista saattaisi olla myös Yaran lannoitteiden velvoitemyynti Huoltovarmuuskeskukselle, joka varmistaisi kohtuuhintaiset lannoitteet.
Tärkeää olisi myös höllentää kadmiumrajoja väliaikaisesti tuonnin varmistamiseksi. Suomen kadmiumrajat ovat EU:n tiukimmat ja estävät tuontia.
Kilpailua on pakko synnyttää.
Uusi lannoitelaki mahdollistaa tyyppinimirakenteen ja ainesosaluetteloon siirtymisen. Se edesauttaa myös tuontia.
On syytä myös poistaa suojatullit EU-rajoilta. Lannoitteille on määrätty suojatullit, koska on oletettu alihintaisen tuonnin aiheuttavan EU:n teollisuudelle olennaista vahinkoa. Tasoitustulleja kannetaan tavarasta yleisen tullin lisäksi, ja ne lisätään tavaran arvonlisäveron alaiseen arvoon. Nyt aiheutetaan maataloudelle vahinkoa, jos suojatulleja lannoitteilta ei poisteta.
Orgaaniset lannoitteet voivat olla pidemmällä aikavälillä osittainen pelastus, mikäli lannoitusasetus ei riko eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössään ilmaisemaa yhtenäistä tahtotilaa orgaanisen lannoitteen käytön järkevästä mahdollistamisesta.
Suomessa on laskennallisesti mahdollista korvata kierrätykseen perustuvilla lannoitteilla kaikki ruuantuotannossa tarvittava fosfori ja osa typestä ja kaliumista. Samat mahdollisuudet ja velvollisuudet tulee antaa eläinlannalle kuin puhdistetulle ihmisperäiselle fosforille. Helsingin Viikinmäen puhdistamon fosforilla lannoittaisi koko Uudenmaan pellot.
Kehitteillä on jo ravinteiden lietteenkäsittelymenetelmiä, joiden avulla fosforista voidaan saada turvallisesti talteen jopa 90 prosenttia. Asetuksilla tulee helpottaa, ei vaikeuttaa, orgaanisen lannan käyttöä. Moni tarvitsee asennemuutosta!
Viimeisten 20 vuoden aikana peltojen viljavuusluokat ovat viljavuustilastojen mukaan keskimäärin tasaisesti heikentyneet fosforin osalta. On hyvä vesistöjen kannalta, että korkeimpien fosforiluokkien osuus on vähentynyt. Samalla kuitenkin myös alhaisimpia fosforipitoisuuksia edustavien luokkien osuus on huolestuttavasti lisääntynyt.
Lannoiteasetuksen tuleekin mahdollistaa nykyisten viljelykasvilajikkeiden satopotentiaalin hyödyntäminen ja korkean laadun tuottaminen.
Orgaanista fosforia käytettäessä tulee valiokunnan mukaan lähtökohtana pitää huonoimman viljavuusluokan kasvikohtaisia enimmäismääriä. Karjanlannan fosforista ei tule ottaa huomioon enempää kuin ihmislannan fosforista. Näin orgaanisen lannan käyttö mahdollistuu viljavillakin pelloilla.
Palkokasvit ja turvemaat korvaavat mineraalilannoitteiden lannoitetypen käyttöä. Toista suositaan, mutta toista turhaan vihataan. Toivottavasti pian ymmärretään, että molemmista vapautuu tärkeää kasveille käyttökelpoista typpeä.
Mikäli mitään toimia ei tehdä akuutin tilanteen korjaamiseksi, maatalous muuttuu pelkäksi maisemanhoidoksi. Tällä menolla ei maanviljelijöillä ole varaa ostaa lannoitteita ja orgaanisten käyttö on hankalaa.
Ravinteiden uupuessa viljasadot alkavat hiipua, maatiloja ajautuu enenevissä määrin konkurssiin ja lopulta on edessä huutava ruokakriisi. Cap-uudistus saattaa tuoda pientä valoa, mutta ei muuta mielestäni tilannetta oleellisesti.
Euroopassa fosforista on pula. Suomessa on kaksi apatiittiesiintymää, joista toisessa, Siilinjärvellä, on kaivostoimintaa.
Olen sitä mieltä, että Soklin kaivoksen toiminta pitäisi kansallisin voimin käynnistää. Tästä valmistelua voitaisiin aloittaa jo tällä kaudella ja hallitusneuvotteluissa asia voitaisiin sopia.
Esille nostamissani esityksissä on kyse yksinkertaistettuna siitä, haluammeko syödä tulevaisuudessakin puhdasta suomalaista ruokaa.
Anne Kalmari
Kansanedustaja
Kasvinviljelyagronomi
Maa- ja metsätalousvaliokunnan pj. (kesk.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




