Satelliittitiedon avulla toimivampia viljelykiertoja – nurmien esikasviarvo vaihtelee erinomaisesta haitalliseen

Monipuolinen viljelykierto kannattaa. Sadot suurenevat kevätviljoilla, jos esikasvina on kevätviljan sijaan esimerkiksi öljy- tai palkokasvi tai sokerijuurikas. Kuva: Kimmo Haimi, Marita Waenerberg, Kari Salonen, Jaana Kankaanpää, Antti Raatikainen

Satelliittien avulla tehty suomalaistutkimus auttaa saamaan viljelykierrosta parhaimman tehon irti.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Maamittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen (FGI) kehittämällä Euroopan Avaruusjärjestön (ESA) avoimiin Copernicus Sentinel -satelliittiaineistoihin perustuvalla menetelmällä saadut tulokset tukevat entistä vahvemmin kasvinvuorottelua ja viljelyn monipuolistamista.

Tutkimuksessa on verrattu eri kasvien toisilleen antamia esikasviarvoja verrattuna yksipuolisen viljelyn tilanteeseen, jossa esimerkiksi ohra seuraa ohraa.

Vähintään kahdeksan prosentin esikasvihyöty seuraavalle kasville havaittiin esimerkiksi, kun härkäpapu tai herne oli esikasvina kevät- ja syysvehnälle tai rypsille ja rapsille.

Samoin kumina esikasvina kevät- ja syysvehnälle antoi korkean sadonlisän, kuten rypsi tai rapsi kevät- ja syysvehnälle, syysrukiille sekä herneelle.

Kaksivuotisten aineistojen perusteella kevätviljat ja syysruis ovat hyviä esikasveja herneelle. Sokerijuurikas taas ohralle ja kevätvehnälle sekä rypsille, rapsille ja herneelle. Viherkesanto todettiin hyväksi esikasviksi syysrukiille ja herneelle.

Saneerauskasvina käytetty öljyretikka osoitti hyvän esikasviarvon niin kauralle kuin syysrukiillekin.

"Tämä kertoo menetelmän vahvuudesta, kun se mahdollistaa esikasviarvojen määrittämisen hetimmiten tiettyjen uusien kasvilajien tullessa viljelijöiden käyttöön", Luken tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio sanoo.

Heikkoja esikasveja ovat kevätviljat itselleen. Huonoimmaksi vaihtoehdoksi tutkimuksessa havaittiin peruna sokerijuurikkaan esikasvina.

Erilaisilla tuotantonurmilla, samoin viherryttämisnurmilla, oli tilanteesta riippuen erinomainen esikasviarvo tai pahimmillaan haitallinen.

Eroja selittää nurmien tuotantotavoissa ilmenevät suuretkin poikkeamat muun muassa nurmien ikä, kunto, korjuumäärät sekä korjuuolosuhteet.

Peltonen-Sainio korostaa, että tutkimuksen päätarkoitus oli nyt kehittää menetelmä esikasviarvojen tuottamiseksi.

Nyt julkaistut esikasviarvoja vertailevat tulokset perustuvat vain kahteen vuosipariin: 2015 viljellyn esikasvin vaikutus vuonna 2016 viljeltyyn seuraajakasviin ja 2016 viljellyn esikasvin vaikutus vuonna 2017 viljeltyyn seuraajakasviin.

Jatkossa voidaan laajentaa niin tutkittavia alueita kuin saada lisää tutkimusvuosia.

Tällöin päästään käsiksi siihen, milloin samaisen esikasvi-seuraavakasvi -yhdistelmän vaikutus on ollut hyvä tai erinomainen ja milloin se on jäänyt tätä heikommaksi tai mitkä kasvit ovat olosuhteista riippumatta hyviä esikasveja, Peltonen-Sainio kertoo.