Urakointi ja palkkatyö pitävät pienehkön karjatilan elinkelpoisena

Karjaa hoidetaan yhdessä, sillä kaverista on apua aitojen avaamisessa ja paalien siirroissa, Katri ja Aki Vuori kertovat. Kuva: Jaana Kankaanpää

Hengästyttää, kun kuuntelee vehmaalaisten Katri ja Aki Vuoren jutustelua normaalista työpäivästä ja siitä, mitä siihen mahtuu.

Kolmekymppinen pariskunta vaikuttaa kuitenkin tyytyväiseltä valintoihinsa ja elämäänsä. Nuorena jaksaa.

Sopimusaloineen vajaan 40 peltohehtaarin tilalla kasvatetaan varhaisperunaa ja lihakarjaa, Aki käy urakoimassa kaivurilla ja maatalouskoneilla tilan ulkopuolella ja Katri puolestaan on vakityössä naapurikunnan päiväkodissa. Viikonloppuisin kuljetetaan karjaa viereiselle tilateurastamolle saariston tiloilta.

Unelmana on, että tila tuottaisi joskus sen verran tuloja yhdessä sesonkiluonteisen urakoinnin kanssa, että niillä voisi elää. Palkkatyö tuo kuitenkin turvaa ja tuloja, eikä siitä voida luopua vuosiin, pariskunta pohtii.

Vuoret ovat kotoisin Vehmaalta ja ovat tunteneet toisensa pitkään. Naimissakin on ollut pian vuosikymmenen. Poika käy koulua, ja tytär on esikoulussa.

Vuoret muuttivat Katrin kotitilalle lokakuussa, kun vielä työelämässä olevat vanhemmat löysivät asunnon naapurikunnasta.

Tila on edelleen vanhempien nimissä, mutta ei kauan. Sukupolvenvaihdosta on mietitty vuosia, ja paperit alkavat olla kunnossa. Elykeskuksen päätöstä nuoren viljelijän aloitustuesta vielä odotellaan. Sen pitäisi tulla helmikuun puoliväliin mennessä.

Nuoripari on hoitanut tilaa jo vuosia. Karjaakin on ollut vuodesta 2010 lähtien, kun kaksi pitkäkarvaista ylämaankarjan vasikkaa tuotiin tilalle. Nyt pääluku on viitisenkymmentä.

Karjamäärä aiotaan kasvattaa ehkä sataan eläimeen, joiden hoitaminen on vielä mahdollista muun työn ohessa, Aki Vuori miettii.

Pelto on kuitenkin kallista vahvana sikapitäjänä tunnetulla Vehmaalla, ja vuokratkin ovat korkeita.

Kipinä karjanpitoon syntyi varhain. Aki kertoo olleensa kaksivuotiaana maatalousnäyttelyssä ja ihmetelleensä isoa sonnia. Samalla kypsyi päätös ryhtyä kasvattamaan karjaa. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän toteutti haaveensa.

Ylämaankarjaan päädyttiin, koska ne viihtyvät ulkona myös talvella. Tilalla ei ole aiemmin ollut karjaa, eikä karjarakennuksiakaan siten ollut.

Karjaa hoidetaan yhdessä, sillä aitojen avaamisessa ja paalien siirrossa on apua toisesta. Pari tuntia siinä menee iltaisin, Vuoret kertovat.

Aluksi eläimille oli kevytrakenteiset katokset. Uusi katos valmistui muutama vuosi sitten, mutta vain osa eläimistä viihtyy siellä. Mieluummin ne ovat ulkosalla, Katri kertoo.

Vuoret seuraavat tiiviisti eläinten poikimista, koska ilveksistä on ollut kiusaa poikiville eläimille.

”Kolmen tunnin välein käydään katsomassa.”

Kahtena kesänä tilalla on pidetty avoimet ovet, ja suosio on yllättänyt. Ihmiset ovat kiinnostuneita ja tulevat katsomaan eläimiä, Katri kertoo.

Viime kesänä paikalle tuli 550 vierasta.

Tilaisuuden piti kestää viisi tuntia, mutta moni viihtyi paikalla pidempään. Maaseutunuoret pitivät kahviota, Katrin veli kuljetti vieraita katsomaan karjaa, lapsille oli ohjelmaa ja muutama lähiseudun yrittäjä myi tuotteitaan.

Vuorten aika kului karja-aitauksen vieressä ihmisten kysymyksiin vastatessa. Kaikenlaista kysyttiin, jopa sitä, mitä eläimillä tehdään: ”Syödään – Ai jaa!”

Katri miettii kesäkahvilan avaamista, sillä moni vieras toivoi siitä. Kynnys on vielä korkea.

”Ehkä popup-kahvilan tyyppistä voisi harkita. Sitä voi pitää auki 12 päivänä vuodessa ilman lupien hakemista.”

Tilan arki rytmittyy vuoden kierron ja maatilan töiden mukaan. Talvet ovat hiljaisia, ja silloin kunnostetaan paikkoja ja kalustoa. Aki ehtii harrastaa metsästystä, ja Katri käy jumpassa ja kuljettaa lapsia harrastuksiin.

”Onneksi kylällä on muita lapsiperheitä ja samanikäisiä lapsia, jolloin kuljetuksia voidaan yhdistellä”, Katri kertoo.

Kiireet alkavat huhtikuussa, kun emolehmät poikivat, varhaisperunat istutetaan ja vedetään harsot ja kastelulaitteet. Myös lannanlevityskausi alkaa. Varhaisperunat nostetaan ennen juhannusta. Heti perään Aki ryhtyy urakoimaan nurmen korjuuta.

Tahti alkaa hiljentyä lokakuun lopulla.

Akin vanhemmilla on rakennusyritys, ja töitä on pitkin Etelä-Suomea. Akikin on kiertänyt työmailla ja urakoi kerrostalojen salaojituksia.

Kesä kuluu pitkälti pellolla urakoiden, lantaa levittäen ja nurmea korjaten. Työpäivät voivat olla pitkiä, kun aamuyöllä lähdetään niittämään nurmea ja sato pitää saada paalattua iltaan mennessä.

”Mutta pidän siitä, kun saa tehdä sitä, mitä osaa ja haluaa tehdä.”

Aki on rakentanut suuren osan työkoneista itse maansiirtokärryistä lähtien.

”Kun on itse tehnyt, sormi ei jää suuhun, jos kone särkyy keskellä yötä.”