Gary Riekhof huomasi, että tilan kehittäminen vaatii luopumista
Lapset
osallistuivat kokouksiin alusta
asti. Olen kuullut kauhukertomuksia siitä, mitä tapahtuu, kun lapset jätetään prosessin
ulkopuolelle.«
HIGGINSVILLE, USA
Gary Riekhof pysähtyi kuusi vuotta sitten miettimään, mitä elämältä haluaa. Hänen kaksi lankoaan jäi eläkkeelle, mutta kumpikaan ei ehtinyt nauttia eläkepäivistä puolta vuottakaan.
”Päätin silloin, että jään eläkkeelle niin, että ehdin nauttia ja matkustella.”
Nyt Riekhof on eläkkeellä, 65-vuotiaana.
Aivan liian moni amerikkalaisviljelijä pitää tilan ohjat käsissään vielä vanhuusiällä. Keski-ikä on 57, kolmannes on yli 65-vuotiaita. Lapset joutuvat usein koko aikuisikänsä olemaan vanhemman polven komennossa.
Niin ei käynyt Riekhofin perheessä. Gary ja Glenda alkoivat suunnitella sukupolvenvaihdosta hyvissä ajoin ja keskustelivat siitä avoimesti lastensa Ginan ja Garretin kanssa.
Lopulta ei ollut vaikeaa luopua tilansa hallinnasta, Gary sanoo. ”Piti vain miettiä, mikä on kaikille parasta.”
”Huomasin, että olin tullut liian varovaiseksi. Jos olisin toiminut samoin kolmekymppisenä, tilani ei olisi koskaan kasvanut nykyiselleen.”
”Oli aika siirtää päätöksenteko seuraavalle sukupolvelle. Tiesin, etteivät heidän kaikki päätöksensä osu kohdalleen, mutta osa niistä kasvattaa tilan toimintaa.”
Viidennen polven viljelijä Garret palasi tilalle valmistuttuaan yliopistosta 2003. Kuusi vuotta myöhemmin Riekhofit pitivät perhekokouksen. Gary ilmoitti siirtävänsä tilan pojalleen, jos tämä vain haluaa.
”Se tuli viisi vuotta aiemmin kuin odotimme”, silloin alle kolmikymppinen Garret muistaa. ”Mutta olihan se suuri haaveeni.”
Gary sanoo halunneensa nähdä, miten poika pärjää viljelijänä. ”En muuten saa koskaan tietää, olinko hyvä opettaja.”
Garyn ilmoituksen jälkeen perhe muodosti sukupolvenvaihdostiimin. He palkkasivat perintöjuristin ja talousneuvojan, joilla oli viljelijätausta. Tiimiin kuului myös tilan kirjanpitäjä.
Hintaa asiantuntija-avulle tuli vajaa 12 000 dollaria, 10 000 euroa. Se ei Riekhofien mielestä ollut liikaa, kun ottaa huomioon kyseessä olleen omaisuuden arvon.
Tärkeä asia oli toimia reilusti kummankin lapsen kannalta. Vanhemmat ottivat henkivakuutuksen, jossa edunsaaja on nykyisin asianajajana toimiva Gina.
Toinen tärkeä asia oli avoimuus, Gary korostaa.
”Lapset osallistuivat kaikkiin kokouksiin alusta asti. Olen kuullut kauhukertomuksia siitä, mitä tapahtuu, kun lapset jätetään prosessin ulkopuolelle.”
Asioista oli puhuttu avoimesti jo lasten ollessa pieniä. Tilan rahoituksesta ja suunnitelmista juteltiin ruokapöydässä.
”Uskon, että se auttoi lapsia muodostamaan käsityksensä siitä, mitä viljelijänä olo on.”
Kymmenvuotisen siirtymäsopimuksen mukaan tila on vielä vanhan parin omistuksessa. Garret ja hänen vaimonsa Cara maksavat vuokraa pelloista ja koneista. Vuokra ei saa viedä tilaa tappiolle, ja tulos jaetaan tasan sopimuspuolten kesken.
Garret johtaa myös maanrakennusfirmaa ja hänellä on maatalouskoneiden yhteiskäyttöyritys kahden muun viljelijän kanssa. Cara on töissä Riekhofin satovakuutusyhtiössä.
Gary toimii neuvonantajana ja tulee apuun tarvittaessa. Hän keskustelee tilan asioista poikansa kanssa lähes päivittäin.
MIKE WILSON
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
