"Siellä missä laidunnus loppuu, luontoarvot heikkenevät", Syken tutkija muistuttaa

Luonnonlaitumet ovat yksi Suomen uhanalaisimmista luontotyypeistä. Kuva: Sanne Katainen

Maisema-arvot ja monimuotoisuus ovat jääneet paitsioon ilmastokeskustelussa, joka on painottunut maatalouden osalta negatiivisiin asioihin.

Näin totesi Suomen Ympäristökeskuksen (Syke) tutkija Janne Heliölä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n järjestämässä karjatalouden ympäristövaikutuksia käsittelevässä webinaarissa viime viikolla. Tilaisuus oli suunnattu etenkin päättäjille ratkaisujen taustatiedoksi.

Tutkittu tieto on, että laiduntavat eläimet ovat keskeisen tärkeitä monimuotoisuuden ylläpitämisessä, Heliölä sanoi. "Siellä missä laidunnus loppuu, luontoarvot heikkenevät."

Joillekin lajeille laidunnus on elinehto. Tällainen on esimerkiksi pikkuapollo, eli perhonen, jota esiintyy lähinnä Someron Häntälänjoen alueella juuri laidunnuksen ansiosta.

Luonnonlaitumet ovat yksi Suomen uhanalaisimmista luontotyypeistä. Maisema ja lajisto ovat yksipuolistuneet tuotantotapojen ja -suuntien muuttuessa ja painottuessa alueittain eri tavalla kuin esimerkiksi sata vuotta sitten. Laidunnusta tarvittaisiin lisää erityisesti eteläiseen Suomeen.

Nautasektorin rooli Suomessa on suuri monella mittarilla katsottuna, kertoi tutkijatohtori Maiju Pesonen Luonnonvarakeskus Lukesta. Iso osa viljelymaiden pinta-alasta liittyy nautatalouteen, nautojen kautta tuotetaan paljon ravintoa ja tuotantoketju työllistää suuren joukon ihmisiä.

Pesonen korosti, että suomalaista tai pohjoismaista nautatuotantoa ei pitäisi verrata ilmastovaikutuksia tarkastellessa globaaliin tuotantoon. "Missään ei hyödynnetä nurmea niin vahvasti nautatuotannossa, kuin meillä."

Päästöjen kannalta tilanne on aivan erilainen riippuen siitä, kasvatetaanko nauta loppuvaiheessa kokonaan viljalla vai nurmella. Lihanautojen ruokinnan kannattaa painottua nurmirehuun, ja valkuaisrehut kannattaa käyttää maidontuotantoon, Pesonen sanoi.

Maailman maatalousmaasta noin 40 prosenttia kelpaa lähinnä nurmituotantoon.

"Nauta ja nurmi kulkevat yhdessä. Nurmi on käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi. Se on kaiken ydin ja siitä tarvitaan lisää tutkimusta."

Ilman karjataloutta Suomen pelloista vain noin kolmannes olisi käytössä, arveli MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila, mainiten nautojen lisäksi myös lampaat tärkeinä laiduntajina. Hän muistutti myös, että luomuviljely tarvitsee karjataloutta.

Maailman luonnonsäätiö WWF:ää webinaarissa edustanut Eeva-Liisa Korpela korosti laidunnusosaamisen sekä alkuperäisrotujen säilyttämisen merkitystä. Hän kannusti syömään vähemmän eläinperäisiä tuotteita, ja painottamaan niiden kulutusta laiduntaneiden eläinten lihaan ja maitoon.

Tuottajien puheenvuoroissa emolehmätuottaja Susanna Valtonen kertoi ilahtuneensa siitä, miten nopeasti laiduntava karja on monipuolistanut lajistoa tilan ympärillä. Havaintoja on saatu ainakin tuulihaukasta, kottaraisista ja pääskysistä.

Niin ikään emolehmiä kasvattava Antti Toija kertoi esimerkin tilasta, jolla on korkea motivaatio kehittää peltojen rakennetta, typen sidontaa ja pienentää tuotannon hiilijalanjälkeä. "Tarvitaan lisää tutkimustietoa todentamaan se työ, jota maatiloilla tehdään."

MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola oli samaa mieltä. "Tutkimuksen on pystyttävä tuottamaan sopivat mittarit ja kriteerit, joiden avulla päättäjät voivat ohjata toimia oikeaan suuntaan."

Ruotsinkielisen tuottajajärjestö SLC:n toiminnanjohtaja Jonas Laxåback toivoi, että laidunnus lisääntyy ja laiduntavat eläimet saadaan kuluttajien nähtäville. "Se on myös brändityötä."

Laxåback muistutti vielä nurmen mahdollisuuksista biokaasun tuotannossa. "Biokaasukuluneuvoissa on valtava potentiaali, josta puhutaan paljon vähemmän kuin sähköautoilusta."