Työuupumus pakottaa pysähtymään – ”Pahinta on, jos asioille ei tee mitään”

Psykoterapeutti ja työnohjaaja Jari Hautamäki on vuosien varrella tavannut paljon työuupuneita. Hänestä työuupumus voisi olla virallinen diagnoosi. ”Se auttaisi ihmisiä hyväksymään tilanteensa ja antaisi luvan toipua.”  Kuva: Taina Renkola

Kuulostaako tutulta: Ajatukset kiertyvät työn ympärille vapaa-ajallakin, uni ei tule. Kroppaa särkee epämääräisesti, hengitys ei kulje. Pinna on kireällä, asiat unohtuvat.

Mikäli vastaus on kyllä, kyse saattaa olla työuupumuksesta. Silloin on aika pysähtyä, ennen kuin mieli tai keho pettävät.

Pysähtyminen on helpommin sanottu kuin tehty, tietää psykoterapeutti ja työnohjaaja Jari Hautamäki.

”Työuupunut ei enää kykene pysähtymään, koska pelko hallinnan tunteen menettämisestä on ylikorostunut. Keho ja mieli ovat ylivireystilassa eikä tunteiden säätely enää toimi normaalilla tavalla. Uupumiskierteen edetessä ’hanskat putoavat käsistä’.”

Apua on kuitenkin saatavilla. Jokaisen on mahdollista elää elämää, jonka keskiössä ei ole vain työ vaan myös muut itselle oikeasti tärkeät ja merkitykselliset asiat.

”Pahinta on, jos asioille ei tee mitään.”

Istumme Hautamäen vastaanotolla Seinäjoella. Ikkunoista paistaa aurinko ja puissa on häivähdys vihreää. Tunnelma on valoisa ja toiveikas.

Valoa ja toivoa Hautamäki haluaa valaa myös työuupuneisiin. Vaikka tilanne olisi kuinka vaikea, muutos on mahdollinen.

Maatalousyrittäjien keskuudessa työuupumus on Hautamäen havaintojen mukaan yhä yleisempää. Monet hänen asiakkaistaan ovat miehiä ja maatalousyrittäjiä.

Tilakoko kasvaa, taloudelliset ongelmat ovat entistä suurempia ja suomalaisen maatalouden tulevaisuus hämärän peitossa. Osalla yrittäjistä työn vaatimukset lopulta ylittävät omat voimavarat.

Jokaisella on työssään aikoja, jolloin on stressiä ja kiirettä. Maatilojen vuodenkiertoa leimaavat sesongit, on kylvöt, sadonkorjuu, poikimisaika.

”Mutta aina ei voi olla sesonki”, Hautamäki korostaa.

Työuupumuksesta alkaa olla kyse silloin, kun työ hallitsee ajatuksia, ajankäyttöä ja puhetta.

Jari Hautamäen ottaa vastaan asiakkaitaan Seinäjoen keskustan tuntumassa.  Kuva: Taina Renkola

Puhe on se, josta Hautamäki usein havaitsee asiakkaassaan ensimmäiset työuupumuksen merkit. Vaikka hän kuinka yrittäisi vaihtaa puheenaihetta, asiakas palaa työhönsä kerta toisensa jälkeen.

Uni ei enää ole palauttavaa vaan katkonaista. Heti herättyä ajatukset työstä pyörivät mielessä – yölläkin.

Maatalousyrittäjä saattaa työuupumuksen myötä kadottaa itsensä ja kokee olevansa tietyllä tapaa sama asia kuin maatila. Tilanne on ymmärrettävä, sillä moni jatkaa sukutilaa, ja tila on samaan aikaan sekä työpaikka että koti.

Tila ja oma itse pitää kuitenkin erottaa toisistaan, Hautamäki painottaa. Se, mitä tapahtuu tilalla ja tilalle, on eri asia kuin mitä ihmiselle itselleen kuuluu ja mikä hänen elämänsä kannalta on arvokasta ja tärkeää.

Työuupumus ei ole virallisesti sairaus. Silti kyse on vakavasta tilanteesta, joka ei mene ohi sillä, että viikon huilaa ja palaa sitten entiseen. Toipuminen voi viedä jopa kaksi vuotta.

Hautamäen mielestä työuupumus voisi olla virallinen diagnoosi. ”Se auttaisi ihmisiä hyväksymään tilanteensa ja antaisi luvan toipua.”

Läheisen tuki on työuupuneelle tärkeää. Usein lähipiiristä löytyy se avainhenkilö, joka saa uupuneen vihdoin kuuntelemaan, pysähtymään ja hakeutumaan avun piiriin.

Hautamäki korostaa useaan otteeseen parisuhteen ja perheen merkitystä. ”Jos parisuhde ei toimi, ei tilakaan toimi.”

Puhuminen ei ole helppoa varsinkaan, kun kyse on parisuhteesta ja tunteista. Sanoja ei välttämättä löydy, jos puhumisen mallia ei ole saanut omassa lapsuudenperheessään.

Hautamäki tuo esiin maatilojen sukupolvenvaihdokset, jotka usein kärjistävät perhesuhteita. Luopujat ovat paljon vartijoina, joten heidän kannattaa miettiä, miten tilan siirtämisen hoitavat ja miten jatkajille puhuvat.

Vaikka tila siirrettäisiin vain omalle lapselle, hänen puolisinsa on syytä ottaa alusta alkaen mukaan keskusteluihin, Hautamäki sanoo.

”Jatkajaa ei pidä asettaa puun ja kuoren väliin.”

Hautamäki on ilokseen huomannut, että nuorille viljelijöille puhuminen vaikeistakin asioista alkaa olla luontevaa. He uskaltava myös hakea apua joko yksin tai yhdessä puolison kanssa.

Jari Hautamäki on lypsykarjatilan poika Alajärven Lehtimäeltä. Viljelijää hänestä ei kuitenkaan tullut, koska terveys petti. Oma tausta auttaa kuitenkin samaistumaan viljelijöiden arkeen.  Kuva: Taina Renkola

Hautamäen on helppo samaistua viljelijöiden arkeen oman taustansa vuoksi.

Hän on lypsykarjatilan poika Alajärven Lehtimäeltä. Sukupolvenvaihdos tehtiin 1990-luvun alkupuolella.

Hautamäki ehti tehdä töitä tilalla alle kolme vuotta, kun terveydelliset syyt pakottivat pysähtymään. Diagnoosi oli krooninen keuhkoastma ja elimistössä oli jatkuva tulehdustila kuumeineen.

”Tilanne oli sekava, olinhan aina ajatellut jatkavani tilaa. Piti kohdata tilanne, että en olekaan sitä, mitä olen ajatellut. Mielessä risteilivät pettymys ja pelko – mitäs nyt?”

Uusi suunta löytyi Espoosta, jonne Hautamäki lähti opiskelemaan sosiaalialaa. Viikonloput kuluivat kotitilaa hoitaen.

”Suuri kiitos kuuluu myös vanhemmilleni, jotka auttoivat muutoksessa.”

Vuoden 2018 syyskuuhun saakka Hautamäki työskenteli Lyömätön Linja Espoossa ry:n toiminnanjohtajana. Sitten hän siirtyi kokoaikaiseksi yrittäjäksi vuonna 2007 perustamaansa Hautamäki Training Oy:hyn.

Vuotta aiemmin pariskunnan lapset olivat muuttaneet omilleen.

Nykyään Hautamäet asuvat kotitilallaan Seinäjoella.

Vaikka karja lähti vuosia sitten ja pellot on vuokralla hyvällä vuokralaisella, Hautamäki toteaa: ”Olen kasvanut maalla ja se on osa minua läpi elämän.