Neljäsosa ruuastamme onpölyttäjien työn tulosta
Joidenkin tutkimusten mukaan jopa neljäsosa kaikesta ruuasta, jota syömme, vaatii jossain tuotannon vaiheessa hyönteispölytyksen, pistiäistutkija Juho Paukkunen kertoo Järki-hankkeen haastattelussa.
”Jos pölyttäjien määrä dramaattisesti vähenee, se vaikuttaa selvästi sadon määrään”, Paukkunen sanoo.
Helsingin yliopistossa kultapistiäisistä väitöskirjaa valmisteleva Paukkunen on huolissaan Suomen pölyttäjäkannoista.
Meillä on noin 230 mesipistiäislajia. Niihin kuuluvat mehiläiset ja kimalaiset, jotka ovat tärkeimmät pölyttäjähyönteisemme.
”Huolestuttavaa on, että Suomen mesipistiäisistä 20 prosenttia on luokiteltu uhanalaisiksi.”
Paukkusen mukaan maatalouden muutokset ovat suurin syy tilanteeseen.
”Niittyjä on raivattu pelloiksi ja osittain metsitetty. Pölyttäjien luontaiset elinympäristöt ovat kutistuneet.”
Lisäksi on paljon lajeja, jotka pesivät lahopuussa. ”Vanhojen hirsilatojen korvaaminen peltihalleilla ja rehun paalaaminen suoraan muovikääröihin vähentää pölyttäjähyönteisten elinympäristöjä.”
Huolena ovat myös torjunta-aineet, kuten talven mittaan paljon puhuttaneet neonikotinoidit.
Pölyttäjien merkitys ymmärretään onneksi nykyään aiempaa paremmin, Paukkunen sanoo.
”Hedelmätarhoille ja mansikkapeltojen laidoille tuodaan pölyttäjien pesiä. On alettu huomata, että pölytyksen arvo onkin suurempi kuin hunajatuotannon arvo.”
Pölyttäjistä kannattaa pitää huolta ja säilyttää niiden pesimäpaikkoja.
Niityt sekä kuivat ja hiekkapohjaiset kedot ovat pistiäisille kullanarvioisia elinympäristöjä, samoin lämpimät metsänreunat.
Paukkunen muistuttaa, että pölyttäjät tarvitsevat mettä ja siitepölyä koko kasvukauden ajan. Siksi kukkajatkumo on tärkeää; kaikkia kukkivia kasveja ei pitäisi niittää yhtaikaa.
Myöskään kaikkia kukkivia pajuja ei pitäisi hävittää viljelymaiden reunoilta, hän korostaa. Ne ovat tärkeitä kevään ensimmäisinä ravintolähteinä.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
