Suomessa äärimmäisen harvinainen lammasrotu hurmaa ulkonäöllään — karitsan hinta voi yllättää kyselijät

Youtubessa pyörivissä videoissa Valais blacknoset ovat naamaa lukuun ottamatta epätodellisen valkoisia. Merita Rantalan (kuvassa) ja Mika Luoton kotitilalla Laitilassa asuvat yksilöt saavat näyttää luonnollisemmilta. Joskus niitä on hieman pesty puutarhaletkun kanssa. Myös sateella lika valuu pois, Rantala kuvailee. ”Sen jälkeen ne säteilevät.” Kuva: Juha Sinisalo

Merita Rantala on aina pitänyt vuorista.

Talven keikkuvat kelit kuitenkin haastavat Suomessa ne, jotka viihtyvät korkealla.

Vuoria Laitilassa sijaitsevasta Haukan kylästä ei sentään löydy, mutta ripauksen alppimaiseman tenhoa saa ihastellessa kukkulalta horisontissa loimottavaa ilta-aurinkoa.

Lienee sopivaa, että juuri täällä asuvat tiettävästi Suomen ensimmäiset Valais blacknose -lampaat.

Lampaissa hätkähdyttävintä on niiden ulkonäkö.

Mustasta päästä silmiä on kauempaa vaikea erottaa. Mieleen tulee brittiläinen animaatiohahmo Late Lammas.

Late Lammasta on tosin veikattu myös muun muassa suffolk- ja hampshire-rodun edustajaksi.

Tilan lampaat on nimetty Pikku Heidi -satukirjan hahmojen mukaan. D-vitamiinin saannista on pidettävä huolta, sillä Alppien rinteillä lampaat saavat enemmän aurinkoa. Kuva: Juha Sinisalo

Valais blacknoset ovat sympaattisia ja seurallisia. Jos Rantala istuutuu laitumelle, lampaat tulevat joukolla hänen luokseen rapsutettavaksi.

Kuvausten aikana nuoret pässit seuraavat häntä kuin koirat pitkin tiluksia.

Isompien pässien kanssa saa olla toki tarkkana, Mika Luoto täydentää.

Rantala kohtasi Valais blacknoseja ensimmäisen kerran työskennellessään Sveitsissä.

Hän oli valmistunut Suomesta mallipukineiden valmistajaksi lama-aikaan, eikä alan työpaikkoja ollut.

Sitten hän bongasi Uusi Rauma -lehdestä ilmoituksen, jossa haettiin kotiapulaista Sveitsiin.

Maa tuntui kutsuvan häntä. Rantala oli aina rakastanut Pikku Heidi -romaania.

Nykyisellään Rantala työskentelee lähihoitajana vanhusten parissa. Siellä blacknosen villasta on huovutettu ystävänpäiväksi sydämiä. Willy-karitsan Rantala vei näytillekin. ”Edelleen osa kyselee, mitä sille kuuluu.” Kuva: Juha Sinisalo

Rantala asui Thun-nimisessä kaupungissa. Talon ikkunasta avautui sykähdyttävä maisema Bernin Alpeille.

Kaiken kukkuraksi perheen isoisällä oli vanhanaikainen, Pikku Heidi -tyyppinen alppimaja.

Valais blacknoseja hän ihasteli paikallisilla laitumilla, mutta ei päässyt tutustumaan niihin vielä tarkemmin.

Suomeen paluun jälkeen lampaat unohtuivat hetkeksi.

Vuonna 2009 Rantala teki itselleen unelmakartan. Ja siinä ne taas olivat, samat epätodellisen kauniit eläimet.

Kun pariskunta myöhemmin muutti Laitilan Padonkylästä nykyiseen kotiinsa alkoivat puitteet lampaiden pitoon näyttää otollisilta.

Sveitsistä tuonti olisi kuitenkin vaatinut tautisuojauksen takia pitkän paperisodan. ”Jos Suomeen tarvitaan sveitsiläistä verta, kannattaa ennemmin tuoda siittiöitä ja alkioita.”

Lopulta viisi Valais blacknose -lammasta saatiin Suomeen Ruotsista.

Ne tuotiin kuljetusyrityksen avulla Haukan kylään lokakuussa 2021. Samalla Valais blacknoseja vietiin 4H-kerholle Lahteen.

Ruotsiin lampaat Sveitsistä toi Åkerbo Gårdin tilalle eläinlääkäri Marita Tauni noin kymmenen vuotta sitten.

Ruotsissakin niiden oli oltava ensin seitsemän vuotta, ennen kuin tuonti Suomeen oli mahdollinen, Rantala kertoo.

Kotitilallaan Rantalalla on nykyisin kaksi pässilinjaa. Toinen aikuisista pässeistä, komeasarvinen Pauli, tosin menehtyi yllättäen.

Onneksi samaa linjaa edustava nuori Peter näyttää voivan hyvin.

Samoihin aikoihin Peterin kanssa syntyi Willy, joka päätyi tuttipullojuotolle. Nykyäänkin Willy on ihmisiä kohtaan rohkeampi.

Lampaiden lisäksi tilalla on muutama kana ja angorakaneja.

Valais blacknosen villa sopii hyvin käsitöihin ja esimerkiksi huovutukseen. Villatuotteita pariskunta on myynyt pienimuotoisesti joulumarkkinoilla. Kuva: Tuulikki Viilo

Lampaiden pito susialueella tuo kuitenkin stressiä.

Pihaa vartioi tiibetinmastiffi Perttu. Sillä on jo ikää, liki 12 vuotta.

Lähiaikoina perheeseen onkin tulossa tiibetinmastiffipentu. ”Varoittaja tarvitaan. Ei ole vakuutusta, joka tällaisia lampaita korvaisi.”

Lisäksi laitumelle rakennetaan petoaidat.

Kyselyitä lampaista on tullut kymmenittäin. Monen kiinnostus kuitenkin lopahtaa kun puheeksi tulee karitsan hinta.

”Ajatus siitä, mitä lammas maksaa, on Suomessa erilainen.”

Yhden puhdasrotuisen Valais blacknose -lampaan hinta Suomeen tuotuna on helposti nelinumeroinen.

Jos kaikki menee hyvin, viiden vuoden päästä Rantala työskentelee nykyisen päivätyön sijaan kotitilallaan eläinavusteisen toiminnan parissa.

Katras olisi kasvanut ja karitsoita myytäisiin lampaita ymmärtäville ihmisille, joista toivottavasti samalla tulisi pariskunnalle ystäviä.

Tavoitteena on myös opetella keritsemään lampaat kokonaan itse.

Tällä hetkellä tilalla käy keritsijä. ”Hän on todella taitava, leikkaa sorkatkin samalla.”

Lihalle tulisi liiaksi kilohintaa myydessä, mutta villaa Rantala on jalostanut kotonaan. Talosta löytyy tarkoitusta varten kokoelma rukkeja.

Villasta on huovutettu esimerkiksi jalkineet, pipoja sekä ”vegetalja” eli villatalja, johon on huovutettu lampaanvillaa.

Yksinään Valais blacknosen villa on pipossa pistelevää, mutta yhdessä tiibetinmastiffin karvan kanssa lopputulos on pehmeä.

Ilman paikallisia taustajoukkoja Rantala tuskin olisin uskaltautunut lampuriksi.

Lähellä asuu kuitenkin useita kollegoja, joilta hän on saanut apua esimerkiksi karitsoinnin kanssa. ”Aivan ihana verkosto”, hän kehuu.

”Mitä tahansa ongelmia voi lampaiden kanssa tulla. Mutta luotan siihen, että elämä kantaa.”