Luonteikas palkintovasikka innosti kasvattamaan suomenkarjaa – "Tämä on työtä, vapaa-aikaa ja harrastus"

Lapinlehmä Unelmayö on yksi monista Ylösjoen pihaton suomenkarjavasikoista. Rapsutuksia antamassa Siiri Lumme, joka pitää Ylösjoen tilaa yhdessä äitinsä Marjut Lumpeen kanssa. Kuva: Kimmo Haimi

Ylösjärven maitotilalla Nurmijärvellä ei ollut suunnitelmia alkaa pitää suomenkarjaa. Sitten tilan tytär Siiri Lumme sai vuonna 2007 Uudenmaan karjakeholta lahjaksi menestyksestään Junior Handler -kilpailuissa länsisuomenkarjavasikan, Pakasen Estellan.

Tuolloin vasta 9-vuotiaasta Siiristä ja Estellasta tuli erottamaton parivaljakko. Kesy nauta kulki vapaana, koska tunsi vakioreitit perin pohjin. Joskus se porhalsi edellä, kuten sinä jouluaattona, jolloin hämärässä tuli kävelijä vastaan jutellen kännykkäänsä. Tämä pysähtyi ja totesi hämmentyneenä puhelimeen: "Täytyy lopettaa, lehmä tulee vastaan."

Estellasta tuli lemmikkilehmä, koska se ei tullut tiineeksi. Se eli Ylösjoen tilalla kunnioitettavaan 10 vuoden ikään saakka.

Hyvärakenteinen Estella pärjäsi näyttelyissä, joissa sen kanssa kuljettiin ahkerasti. Kesän 2010 Muurikki-näyttelyssä Estellan naapurikarsinassa oli tiine suomenkarjahieho. Sen omistaja tokaisi Siirin äidille Marjut Lumpeelle, että ostakaa tuosta lehmä. Niin kävi, että kahden naudan kanssa Lumpeet palasivat kotiin. Estellan kaverina Ylösjoelle tuli Aarteen Almu, josta sukeutui todellinen huippulehmä.

"Sen säilyttäminen itsessään on arvokasta", Marjut Lumme kertoo syitä suomenkarjanpitämiseen. Pikkuvasikoilla on toppaliivit suojanaan kylmältä. Kuva: Kimmo Haimi

Nyt noin 75-päisestä karjasta puolet on suomenkarjaa, kaikkia kolmea rotua. Ylösjoki valittiin vuoden suomenkarjatilaksi vuonna 2019. Navetan taukotilan seinät ovat täynnä Siiri Lumpeen karjanäyttelyistä voittamia ruusukkeita ja kunnianauhoja.

Tilalta on myyty kaksi suomenkarjan sonnivasikkaa pohjoismaiselle jalostusyhtiö Viking Geneticsille (VG). Kolmaskin oli tarjolla, mutta VG päätti ostaa toisen tilan sonnin. Ylösjoen Riku jäi sitten kotitilalleen tilasonniksi. Komearakenteinen sonni astuu ne lehmät, jotka eivät tule keinosiemennyksellä tiineiksi.

Toinen Ylösjoen karjan päärotu on ayrshire. Joukossa on lisäksi muutama holstein ja jersey.

Lumpeet arvostavat suomenkarjaa, koska kyse on maamme alkuperäisroduista. "Sen säilyttäminen itsessään on arvokasta", Marjut Lumme sanoo. "Rakastan kaikkea vanhaa."

Suomenkarjassa viehättää moni asia. Ne ovat kestäviä, uteliaita, itsepäisiä ja kekseliäitä. Länsisuomenkarjaa Marjut Lumme kutsuu hienostuneeksi ja sivistyneeksi. Kyyttö eli itäsuomenkarja on hauska ja kaikkein alkukantaisin. Pohjoissuomenkarja eli lapinlehmä on näiden kahden väliltä.

Suomenkarja ei maitotuotoksillaan yllä samoihin kilomääriin kuin esimerkiksi ayrshire mutta maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet kartuttavat maitotiliä.

"Meidän ay-lehmien maidossa on valkuaista keskimäärin 3,62 prosenttia ja rasvaa 4,66 prosenttia. Vastaavat luvut suomenkarjoilla ovat 3,59 ja 4,82", Lumpeet kertovat.

Ylösjoen navetassa on ollut länsisuomenkarjanlehmä Lyhty, joka ensimmäisellä lypsykaudellaan herutteli peräti 12 000 kiloa maitoa. Se on paljon, sillä rodun keskituotos on runsas 7 000 kiloa. Ylösjoen ay-lehmien keskituotos on 9 248 kiloa.

Ylösjoen kylmäpihatto otettiin käyttöön vuonna 2016. Lehmät lypsetään 2*6-paikkaisella asemalla. Voi olla, että tulevaisuudessa sukupolvenvaihdoksen jälkeen lypsyn hoitaa robotti, miettii tilaa äitinsä kanssa pitävä Siiri Lumme. Kuva: Kimmo Haimi

Ylösjoen vanha parsinavetta paloi vuonna 2015 ja nykyinen pihatto otettiin käyttöön syksyllä 2016.

Lehmät lypsetään 2*6-paikkaisella asemalla. "Meille ehdotettiin robottia, mutta päädyimme lypsyasemaan", Marjut Lumme kertoo. "Syy on yksinkertainen: Me haluamme käsitellä lehmiä."

Marjut Lumme hymyilee leveästi, kun häneltä kysyy, kuinka paljon aikaa päivässä navetalla kuluu. "Tämä on työtä, vapaa-aikaa ja harrastus."

Lantakäytäviä kolatessa tulee tarkkailtua lehmien kiimat ja niiden vointia muutenkin. Lehmät tottuvat seassaan kulkeviin ihmisiin. Aina on joku nyhkimässä hihaa ja kerjäämässä rapsutuksia.

Joskus riimussa kulkeminen opetetaan naudoille, joiden kanssa ei edes aiota lähteä näyttelyihin, Siiri Lumme kertoo. "Erilainen toimiminen eläinten kanssa totuttaa ne käsittelyyn, jonka vuoksi esimerkiksi hoitotoimenpiteet ovat myöhemmin helpompia."

Karjaan jää noin 30 lehmävasikkaa vuodessa ja loput myydään välitykseen. Noin puolet omaan navettaan jäävistä siemennetään aberdeen angus -liharodulla.

Eläimiä karsitaan vanhemmasta päästä. "Navetassa on vielä niitä lehmiä, jotka olivat tilalla tulipalon sattuessa. Niistä on aina vaikea luopua, jotkut on eläinlääkäri nukuttanut kotinavetassa", Marjut Lumme kertoo.

Lehmän pelkkä ikä ei ole syy lähettää sitä teuraaksi. Esimerkiksi 15-vuotias satatonnari Yly odottaa jälleen vasikkaa, josta tulee lehmän yhdestoista poikiminen. Myös nyt jo eläkkeellä oleva Almu on edelleen karjassa.

Ylösjoen karjan keskipoimimakerta on 2,9.

Säilörehu tuodaan navettaan paaleissa ja jaetaan pienkuormaajalla. Väkirehut ja vitamiinit lehmät saavat kioskeista. Viljelyksessä on noin sata hehtaaria, pääasiassa nurmella.

Aperuokinnasta on keskusteltu. Se on niin suuri investointi, ettei se ainakaan toistaiseksi ole ajankohtainen. Sukupolvenvaihdos kuitenkin lähestyy ja voi olla, että jonain päivänä Ylösjoella on sekä robotti että aperuokinta.

Lehmät ovat laitumella noin kuusi kuukautta. Ne päästetään ulos heti, kun keli sallii ja otetaan sisälle vasta, kun alkaa olla liian märkää. Laitumelle viedään lisärehua.

Laidunkaudella on harvoin utaretulehduksia ja ulkona oleminen tekee hyvää sorkkaterveydelle. Maitotuotokset nousevat selvästi laidunkaudella, vaikka kova helle voi niitä hetkellisesti vähentää, Siiri Lumme kertoo.

Lue lisää:

Imettäjälehmien hoivissa kasvaa terveitä vasikoita