Johtava tutkija Ari Rajala. Kuva: Luonnonvarakeskus
Ilmaston lämpeneminen voi tuoda Suomeen nämä hyvin kuivuutta kestävät viljelykasvit
Kasvukauden pidetessä aivan uudetkin viljelykasvit voivat tulevaisuudessa menestyä Suomessa. Oikukkaat talvet ja säiden vaihtelu tuovat kuitenkin riskejä.
Syysruisvehnä on elokuun alussa tuleentunut Pohjois-Pohjanmaalla. Kuva: Hanna PerkkiöIlmastonmuutos vaikuttaa maataloudessa jo nyt monin eri tavoin. Suomessa se näkyy muun muassa lämpenemisenä ja kasvukauden pitenemisenä. Uudet viljelykasvit saavat tilaa, kun monien kasvien viljelyraja siirtyy vähitellen yhä pohjoisemmaksi.
Johtava tutkija Ari Rajala Luonnonvarakeskuksesta toteaa, että muutaman vuosikymmenen päästä kasvukauden pituus on arvioiden mukaan sama kuin nyt Tanskassa – joskin eri vuosien väliset vaihtelut voivat olla hyvinkin tuntuvia.
”Peltoviljelyn olosuhteet parantuvat etenkin Pohjois-Suomessa, sillä siellä myös pitkä valoisa jakso kiihdyttää kasvua.”
”Peltoviljelyn olosuhteet parantuvat etenkin Pohjois-Suomessa.” Ari Rajala
Toinen iso kehityskulku on Rajalan mukaan syysmuotoisten lajikkeiden yleistyminen. Kun kasvuun lähtö tapahtuu varhain keväällä, kasvi pystyy hyödyntämään auringonsäteilyn ja maassa olevan kosteuden. Etenkin kun kasvukauden alkuun osuu kuivuusjaksoja, syyslajikkeet ovat etulyöntiasemassa. Ne myös tuleentuvat aikaisemmin, ja sato saadaan aiemmin talteen.
”Meillä on ollut kokeilussa syysohraa, jota viljellään muun muassa Saksassa ja Tanskassa. Jatkossa se varmasti yleistyy. Myös rypsin ja rapsin syysmuotoisten lajikkeiden viljelyalat todennäköisesti kasvavat”, Rajala toteaa.
Yksi kompastuskivi kuitenkin säilyy: Suomen talvisäiden oikut eivät ole katoamassa, päinvastoin. Sulan ja pakkasen vaihtelu, lumipeitteen väheneminen ja sateiden lisääntyminen lisäävät tauti- ja tuholaisriskejä ja vaikeuttavat syyskylvöisten kasvien talvehtimista.
Kun kasvukausi pitenee ja lämpösumma kasvaa, monien viljelykasvilajien ja -lajikkeiden viljely voi tulevaisuudessa olla nykyistä kannattavampaa. Se tuo mukanaan mahdollisuuden yhä monipuolisempaan viljelyyn ja eri vaihtoehtojen hyödyntämiseen kasvituotannossa. Samalla syntyy lisää kannustimia kasvinjalostukselle.
Paremman omavaraisuuden tavoittelu lisää kysyntää kotimaisen kasviproteiinin tuotannolle. Esimerkiksi härkäpavun viljely on lisääntynyt meillä merkittävästi, ja sitä viljellään yhä pohjoisemmassa. Härkäpapu on kuitenkin herkkä kuivuudelle ja useat peräkkäiset kuivat kasvukaudet ovat vähentäneet viljelijöiden kiinnostusta sen viljelyyn.
”Valkuaiskasveista myös esimerkiksi öljyhamppu on kiinnostava. Se ei ole aivan uusi tulokas, vaan sitä viljellään täällä jo nyt. Öljyhamppu vaatii pitkän kasvuajan, joten se on yksi niistä kasveista, jotka hyötyvät ilmaston lämpenemisestä”, Rajala sanoo.
”Nähtäväksi jää, tuleeko Suomesta vielä joskus viininviljelymaa.” Ari Rajala
Luken julkaisemassa ilmasto-oppaassa mainitaan jatkossa mahdollisesti yleistyvinä viljelykasveina muiden muassa rapsi, tattari, pellava, auringonkukka, hamppu, kvinoa sekä herne, härkäpapu ja lupiini. Myös soijapavun viljelyä on Suomessa kokeiltu.
Rehukasveista Rajala mainitsee mahdollisina tulokkaina maissin, durran ja amarantin, jotka sietävät kuivuuttakin.
”Näiden kasvien hiilensidonta poikkeaa Suomessa tyypillisesti viljellyistä kasveista. Ne pystyvät käyttämään vettä tehokkaammin hyväkseen ja tuottamaan biomassaa kaksinkertaisesti samalla vesimäärällä verrattuna esimerkiksi kauraan tai ohraan. Ne vaativat kuitenkin paljon lämpöä, ja siksi niiden viljely on täällä vielä epävarmaa.”
Peltoviljelyn tapaan myös puutarhataloudessa monia kasvilajeja on ilmaston lämmetessä taloudellisesti kannattavaa viljellä yhä laajemmalla alueella Suomessa. Epävakaat talvet, sään ääri-ilmiöt, tuholaiset ja taudit tuovat silti siihenkin riskinsä.
”Esimerkiksi kotimaisten hedelmien tuotannossa mahdollisuudet paranevat. Nähtäväksi kuitenkin jää, tuleeko Suomesta vielä joskus viininviljelymaa”, Rajala toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
