Tieto hiekka-, hieta- ja turvemaidenravinnepäästöistä puuttuu
Suomen ympäristökeskus (Syke) pitää yllä maatalouden ravinnepäästöjen tutkimusta vain neljällä eri valuma-alueella.
Tutkittavia valuma-alueita pitäisi olla 10–15, Syken hydrologi Sirkka Tattari sanoo.
”Neljä ei missään tapauksessa riitä, sillä tiettyjen viljelykäytäntöjen osalta ei ole tietoa vaikutuksista. Olemme kyllä esittäneet alueiden lisäämistä koko ajan”, Tattari sanoo.
Säästökuuri vaikeuttaa tiedon saamista.
”Aiemmin alueita on ollut paljon enemmän, mutta kustannussyistä niitä on karsittu. Edelleen on painetta, että alueita pitäisi vähentää”, Syken tutkimusinsinööri Jarmo Linjama lisää.
Valuma-alueita tutkimalla voidaan kerätä tietoja eri viljelymenetelmien ja esimerkiksi ympäristötuen edellyttämien toimien vaikutuksesta ravinteiden valumiseen vesistöön.
Tietoja saadaan hyvin savimailta, mutta hiekka-, hieta- ja turvemailta tietoa on niukasti.
”Valuma-alueiden tutkimusta kehittämällä tietoa saataisiin paremmin, kuin monella muulla tavalla. Jos olisi kaksi samantyyppistä aluetta, voitaisiin vertailla, miten jokin tietty toimenpide vaikuttaa”, Linjama kuvaa valuma-alueiden merkitystä.
MTK kaipaa lisää tutkimustietoa päätösten perusteeksi.
”Maatalous- ja ympäristötekniikka on kehittynyt ja eroosio sekä ravinteiden valuminen pelloilta on vähentynyt. Maataloutta ei enää voi nostaa keihäänkärkeen Itämeren saastuttajana niin kuin ennen”, MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola sanoo.
Ajankohtaista tietoa tarvitaan, koska syksyllä päivitetään EU:n nitraattidirektiivin kansallinen asetus, ympäristökorvausohjelma ja ympäristönsuojelulaki. Myös Itämeren suojelukomissio Helcom päivittää ohjelmansa lokakuussa.
”Syksyllä tehdään sellaisia päätöksiä, että päivitetyt tiedot on saatava pian. Tarvitsemme viralliset arviot eri sektoreilta. Sitten voitaisiin tehdä tiedepohjaista politiikkaa. Nyt päätöksiä ollaan tekemässä mielikuvien perusteella”, Pietola sanoo.
Tattarin mukaan maatalous on petrannut ympäristöasioissa.
”Toimenpiteiden vaikutus niillä alueilla, missä niitä pystytään arvioimaan, on ollut myönteinen”, Tattari sanoo.
Suuri kuva maatalouden päästöistä on tiedossa. Maatalous on edelleen suurin ravinteiden päästäjä.
”Tilastollinen analyysi kertoo kiistatta, että maatalousmaasta valuu eniten ravinteita. Yksityiskohdissa ja hehtaarikohtaisissa eroissa on paljon epävarmuustekijöitä, mutta suuruusluokka meillä on tiedossa”, Tattari sanoo.
Tattari lupailee uusimpia pieniltä valuma-alueilta saatavia tietoja parin viikon päästä.
Pietola vaatii myös, että tutkimustulokset Itämeren sisäisestä kuormituksesta on otettava vakavasti. Sisäinen kuormitus tarkoittaa meren pohjan sedimenteistä vapautuvia rehevöittäviä ravinteita.
Pohjamutiin varastoituneen fosforin määrä on merkittävästi suurempi kuin vedessä olevan, Syken erikoistutkija Jouni Lehtoranta sanoo.
Meren liikkeistä riippuen sedimentoitunutta fosforia voi yhtenä vuonna vapautua ja toisena sitoutua takaisin pohjaan.
”Yhtenä vuonna voi Suomenlahdella vapautua 10 000 tonnia fosforia ja seuraavana saman verran sitoutua. Meren sisäiset prosessit ovat suuressa roolissa”, Lehtoranta kertoo mittakaavasta.
Lehtoranta muistuttaa, että ulkoa tulevan kuormituksen vähentäminen johtaa väistämättä siihen, että pohjasta vapautuvan fosforin määrä lopulta vähenee.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
