Kaikki karjan karkearehu laitumelta kesällä ‒ Maidontuottaja Heidi Honkasen tavoite ei viime kesänä toteutunut, mutta märkinä kesinä kyllä

Kun laitumen tarjonta heikkenee kesän lopulla, lehmät tulevat tilakeskukseen oma-aloitteisesti jo ennen lypsyä.  Kuva: Saara Lavi

Lehmät lompsivat verkkaisen määrätietoisesti vierailijoita vastaan hiekkapohjaista kujaa.

”Miten työ nyt jo tuutte”, päivittelee maidontuottaja Heidi Honkanen. Laidunkuvat jäävät vähiin, sillä karja on päättänyt, ettei syyskuisella laitumella ole enää parin tunnin jälkeen syötävää. Parempi tulla tilakeskukseen odottelemaan lypsyä ja säilörehutarjoilulle.

Keskellä kesää tilanne on toinen. Silloin Honkanen joutuu usein hakemaan lehmät lypsylle ja illalla ne kiiruhtavat mielellään takaisin pellolle.

Noin 30-päinen lypsykarja viettää tavallisesti kesäkauden yötä-päivää laitumella. Tavoitteena on, että kesän karkearehutarpeesta täydet sataprosenttia tulee laidunnurmesta. Käytännössä tavoitteeseen pääseminen riippuu kesän säästä.

”Märkinä kesinä tavoite täyttyy hyvin, vaikka laidunpohja kärsiikin. Kuivana kesänä laidun ei riitä.”

Viime kesänä laidunnurmet ehtyivät heinäkuun puolivälissä, eivätkä toipuneet enää ennalleen koko kesän aikana. ”Se oli huonoin laidunkesä vuosiin.”

Laidunkausi alkaa toukokuussa, kun pelloilla on syötävää ja maa kantaa. Tavallisesti lehmät olisivat vielä syyskuussakin yöt laitumella, mutta viime kesänä Honkanen alkoi sulkea ne tarhaan yöksi jo elokuussa. ”Alkoivat karkailla, en jaksanut sitä.”

Tilan karja asuu ympäri vuoden ulkotarhassa, jossa on katetut hiekkaparret.  Kuva: Saara Lavi

Honkasen karja asuu ympäri vuoden ulkotarhassa, jossa on katetut hiekalla kuivitettavat parret sekä rehukioski ja ruokintakatos karkearehulle. Karja on tervettä ja keskituotos noin 10 000 kiloa. Keskipoikimakerta ei ole mennyt vuosikausiin alle neljän ja lehmien poistoikä on lähes kymmenen vuotta.

Honkanen uskoo, että terveys ja kestävyys ovat isolta osin runsaan laidunnuksen ja ulkona asumisen ansiota.

"Kesällä herumahuiput tosin jäävät tavallista alemmas. Silloin lypsyssä on yleensä noin kaksi kolmasosaa karjasta. Laidunnus sopii parhaiten syksyllä poikiville.”

Maidontuottaja Heidi Honkanen suosii laidunseoksissa hevosille tai lampaille tarkoitettuja seospohjia, jotka ovat kestäviä. Kuva: Saara Lavi

Laidunnettavaa alaa on 10-13 hehtaaria, ja lohkoja vaihdetaan tiuhaan. ”Yhdellä lohkolla menee 3-5 lypsyjen väliä, eli keskimäärin noin pari vuorokautta.”

Tällä tahdilla jokaista lohkoa käytetään 3-5 kertaa kauden aikana. Puhdistusniitto tehdään jokaisen syötön jälkeen kesäkuusta eteenpäin.

Siirrot lohkolta toiselle ovat melko vaivattomia, sillä laidunnukseen tottuneet lehmät osaavat itse suunnata oikealle lohkolle sen mukaan, minne vesivaunu on pysäköity. Tarvittaessa apuna on paimenkoira.

Kujat laitumille ovat paikoillaan koko kesän. Kauimmiaset lohkot sijaitsevat runsaan kilometrin päässä tilakeskuksesta.  Kuva: Saara Lavi

Kauimmaiset lohkot sijaitsevat runsaan kilometrin päässä lypsyasemasta. Peltoteillä ei ole muuta liikennettä, joten kujat voidaan pitää paikoillaan läpi laidunkauden.

Lypsysiirtymien lisäksi lisätyötä laidunnuksessa teettä aitaaminen, sekä vesivaunun täyttö ja kuljetus. Hellesäällä jälkimmäinen vie noin tunnin päivässä.

Pedoista ei toistaiseksi ole ollut haittaa. ”Kun niitä alkoi täällä pyöriä, en ole enää jättänyt poikivia laitumelle.”

Hirvet sotkevat aitalankoja talvisin, mutta kesäisin ongelmia ei ole juuri ollut.

Umpilehmät laiduntavat paalirehun kanssa puolen hehtaarin laitumella ja metsässä. Hiehot laiduntavat sataprosenttisesti kesäkuun alusta syyskuulle. ”Vien laitumelle kivennäistä ja lisävalkuaista, muuten tulee ongelmia tiinehtymisessä.”

Hiehot laiduntavat sataprosenttisesti kesäkuun alusta syyskuulle. Laitumelle vidään kivennäistä ja lisävalkuaista, mikä ehkäisee tiinehtymisongelmia. Kuva: Saara Lavi

Hedelmällisyyden kannalta Honkasen kasvatustapa on tehokas. ”Hiehoja aletaan siementää vuoden iässä. Annan niiden kasvaa niin hyvin.”

Siemennystulokset ovat hyviä, jopa parempia kuin vanhempana siemennettyjen.

Laidunseoksissa Honkanen suosii hevosille tai lampaille tarkoitettuja seospohjia, jotka ovat kestäviä. Joukossa on runsaasti lajeja ja lajikkeita: ainakin timoteita, nurminataa, ruokonataa sekä alsike- ja valkoapilaa. Uusi tuttavuus on sikuri. ”Hiton hyvä, sitä jatketaan ehdottomasti.”

Osalta laidunnurmilohkoista saatetaan tehdä ennen laidunnusta yksi säilörehusato, jos nurmi näyttää muuten ehtivän liian pitkäksi. Jokaiselle kesälle Honkanen varaa yksivuotisen lohkon, jonka seoksessa on viljaa, hernettä ja italianraiheinää. Se joko syötetään heti laitumena, tai jos sitä ei tarvita, sato laitetaan ensin paaliin ja syötetään raiheinä syksyllä laitumena.

Tilan nurmet uudistetaan 3-4 vuoden välein siitä riippuen, miten apila on säilynyt ja millaisessa kunnossa laitumen pohja on. Täydennyskylvöjä Honkanen ei juuri tee. ”En ole kokenut sitä kovin hyödylliseksi, koska lehmät tallaavat laidunta tehokkaasti.”

Lue lisää:

Lypsylehmien ruokinta on tasapainottelua kannattavuuden kanssa – voiko siinä säästää?

Pihattolehmien laiduntaminen onnistuu hyvällä suunnittelulla