Maatalous juurtuu Etelä-Sudaniin uudestaan
Härkä on vahva mutta vaativa vetojuhta. Sen ajamiseen tarvitaan kolme henkeä, jotta itsepäinen eläin pysyy siellä missä halutaan. Hilkka Hyrkkö Kuva: Viestilehtien arkistoETELÄ-SUDAN
Maanviljely ottaa ensiaskeleitaan maailman tuoreimmassa valtiossa Etelä-Sudanissa. Länsi-Ekvatorian osavaltiossa arki alkaa olla siinä määrin asettunut kahdenkymmenen vuoden sisällissodan jälkeen, että ihmiset uskaltavat palata koteihinsa ja aloittaa viljelyn.
Länsi-Ekvatoriassa maa on hedelmällistä ja sadetta saadaan sopivasti. Viljelyn taito on kuitenkin ehtinyt unohtua. Elintarvikkeet tuodaankin suureksi osaksi naapurimaasta Ugandasta.
On siis aloitettava alusta. Ensin kaadetaan puut ja raivataan pelto. Aiemmin kaikki tehtiin käsin. Nyt apuna on kaksi härkää ja aura.
Härät ja aura on ostettu Kirkon ulkomaanavun ja paikallisen Mundrin kehittämisyhteisön viljelijälainalla. Lainan vakuudeksi viljelijöiltä vaadittiin kymmenesosa alkupääomasta eli noin kolmekymmentä euroa. Laina maksetaan takaisin, kun satoa saadaan myydyksi.
Hankkeeseen valittiin kaksikymmentä viljelijää ja heillä kaikilla on kaksi kisälliä uutta oppia jakamassa.
Härkä ei ole maailman helpoin vetojuhta. Se täytyy ensin kesyttää ja koitokset voivat olla rankkojakin. Taltutettu härkä on hyvä työkaveri aamun kahtena ensimmäisenä tuntina, seitsemästä yhdeksään. Sitten se katsoo päivän työn tehdyksi eikä enää suostu auran eteen. Sarvet ja voima niiden takana ovat sen verran mahtavia, että härän tahtoa kunnioitetaan.
Muutoinkin ajajia tarvitaan vähintään kolme: yksi mies on auran varressa ja kummallakin puolella ohjaaja, joka pitää härän suorassa linjassa ja auttaa käännöksissä.
Jo ensimmäinen korjuu osoittaa, että maanmuokkaus on kaksinkertaistanut maissisadon. Viljelijät ovat myös pystyneet kasvattamaan viljelyalaa. Härkien vetämä aura on kuokkaa tehokkaampi.
Hedelmällistä maata osavaltiossa on lähes rajattomasti. Maanomistusta ei ole, vaan heimot jakavat jäsenilleen maata tarpeen mukaan. Kykynsä osoittaneet viljelijät saavat kasvattaa peltoalaansa.
Vuosittain voidaan saada jopa kolme satoa. Paikallisen viljelytavan mukaan pellot kylvetään asteittain, esimerkiksi viikon välein. Näin satoa valmistuu tasaiseen tahtin ja varastointitarve vähenee.
Ainoa viljelyyn sopimaton aika on suomalainen keskitalvi, jolloin sadetta saadaan liikaa.
Tänä vuonna on ollut märkää muutenkin. Siemeniä on huuhtoutunut rankkasateiden voimasta ja viljan varastointi on ollut vaikeaa.
Viljelijä Silvana Kajangan pihapiiri on suuri: ruokokattoisia savimajoja on useita ja yksi muurattu talokin. Väkeä on yhteensä 35. Silvanalla on kahdeksan lasta, nuorimpana kolmikuinen Nafisa.
Lapsikatras makoilee suuren puun varjossa. Sisaruksista vanhin, Mary, tuo matolle ison pesuvadillisen pinaattia, ja pienimmätkin alkavat perata ja putsata kasveja, kukin omaan tahtiinsa.
Silvana Kajanga on onnistunut saamaan suuren sadon ja hänelle on annettu lisää peltoa viljeltäväksi.
Osa sadosta säästetään siemeneksi ja osa menee myyntiin.
Tuotolla Kajanga lyhentää härkälainaa, maksaa lasten koulumaksut, lääkärinpalkkiot ja ostaa lääkkeitä.
Hän laskee, että tämän sato oli härkien ansiosta niin hyvä, että sillä perhe selviää koko vuoden.
Kajanga antaa hyvän kiertää. Hän käy härkineen muokkaamassa naapureiden peltoja. Moni maksaa mahdollisuuksiensa mukaan. Monet saavat avun ilmaiseksi.
HILKKA HYRKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
