Oudot hajut ovat takuuvarmoja hirvien karkottajia – Harald Svensin näkymätön hajumuuri toimii taimikon ympärillä kuin hirviaita

Harald Svens on onnistunut suojaamaan koivuntaimet hirviltä itse kehittämällään hajuaineseoksella. Alueella esiintyy hirviä runsaasti. Koivuntaimien säilyminen on tärkeää, sillä vanha kuusikko oli juurikäävän vaivaama ja puulajin vaihdos on tarpeen. Kuva: Johannes Tervo

Maa- ja metsätalousyrittäjä Harald Svens asuu Pohjanmaan rannikolla alueella, missä on paljon hirviä. Vuosien mittaan uuttera metsien hoitaja on kokeillut hirvituhojen torjuntaan kaikkia mahdollisia keinoja muovinauhoista alkaen. Trico-hirvikarkotteen ruiskutus on ainoa, joka tehoaa, mutta isoilla pinta-aloilla sen levitys jokaiseen suojattavaan puuhun on työlästä.

Svens on kiinnostunut luonnonilmiöistä ja -eläimistä, ja hän pohti pitkään hirvien toimintalogiikkaa. Hirvet valitsevat kulkureittinsä viisaasti ja ennakoivat satoja metrejä eteenpäin, mitä tuleman pitää. Hirvijahdissakin metsästäjille teroitetaan, ettei partavesien tai muiden hajusteiden kanssa saa lotrata ennen jahtia. Oudot hajut ovat takuuvarmoja hirvien karkottajia.

Lopullinen oivallus syntyi erään kesävieraan pyykinpesusta. Hajustetun huuhteluaineen tuoksu leijui pitkin taloa, ja Svens keksi, että tuon täytyy olla hirville kauhistuttava haju.

Jollain keinoilla pitäisi kuitenkin varmistaa, ettei hajuaine huuhtoudu ensimmäisen sateen tullen pois metsästä. Koska lampaanrasvaan perustuva hirvikarkote Trico joka tapauksessa tarrautuu puihin kestävästi, Svens päätti lisätä valmiiseen Trico-vesi -seokseen desilitran pyykinhuuhteluainetta. Ja ei kun metsään.

Svens käyttää hirvikarkotteeseensa yhden desilitran Tricoa, yhden desilitran pyykinhuuhteluainetta ja litran vettä. Kuva: Johannes Tervo

Mutta mitä järkeä on terästää aivan hyvin toimivaa tricoseosta huuhteluaineella, jos kerran pelkkä Tricokin toimii? Svensin keksinnön juju on siinä, ettei hän ruiskuta puita, kuten Tricolla tehdään. Hän ruiskuttaa taimikon ympärille hajumuurin.

”Minulla menee kymmenen minuuttia, kun kierrän ruiskuttamassa hehtaarin taimikon ympäri. Levitän ainetta kivien, kantojen ja vastaavien päälle, koska en tiedä, olisiko huuhteluaineesta haittaa puille.”

Viime kesänä hän ruiskutti hajumuurin 3–4 kertaa koivuntaimikon ympärille. Puintiaikana tuli kuukauden tauko, sen jälkeen hän kävi syksyllä vielä ruiskuttamassa yhden kerran.

Kokeilualue on 12 hehtaarin uudistusala, jossa koivua on istutettu hehtaarin alueelle. Koivikon ympärille on istutettu kuusta ja mäntyä, ja luontaisesti koko alalla kasvaa koivu- ja pihlajavesakkoa.

Mitä ilmeisimmin hirvet ovat todella pysähtyneet hajuaidan kohdalle. ”Ruiskutusvyöhykkeen ulkopuolella hirvet ovat syöneet pihlajia ja mäntyjä”, Svens näyttää. Hajuaidan sisäpuolella hirvien kannalta otollisella korkeudella kasvavat koivut ovat koskemattomia.

Hajuvyöhykkeelle hän ruiskauttaa seostaan viiden metrin välein – se vaikuttaa riittävän. ”Pitää olla plussakeli ja kuiva päivä.”

Koivut kasvavat onneksi nopeasti, joten ehkä kuuden vuoden kuluttua ruiskutuksen voi lopettaa. Koivikkoa ympäröivän taimikon Svens aikoo jättää hirvien armoille, koska niidenkin on hänen mielestään saatava ruokaa. Samalla hän voi verrata, miten hajumuuri tehoaa.

Harald Svens on onnistunut kasvattamaan tiheän hirvikannan alueella myös aikaisemmin koivikoita. "Olen seurannut hirvitilastoja ja istuttanut koivua silloin, kun hirvikanta on alhaisimmillaan. Toki silti on mietityttänyt, onnistuukohan tämä." Kuva: Johannes Tervo

Metsätalous on Harald Svensille todellinen sydämen asia, minkä vuoksi hän on paneutunut myös hirvien karkotukseen huolella.

"Olen ollut nelivuotiaasta asti metsässä isän mukana", hän kertoo.

Kun tila siirtyi hänen omistukseensa, peltoa oli 20 hehtaaria ja metsää 30 hehtaaria. Vuosikymmenten aikana hän on moninkertaistanut tilan pinta-alan.

"Minulla oli 1980- ja 1990-luvuilla sikala. Kaiken, mitä tienasin, käytin lisämaan ostoon."

Nykyään tilalla on kasvinviljelyä ja metsää, jota Svens hoitaa huolellisesti. Esimerkiksi viime keväänä hän käytti kuukauden päivät puiden pystykarsimiseen. Hänen mielestään metsätalouden hyvä puoli on, että sitä voi kuka tahansa harjoittaa ilman raskasta kalustoa.

"Istutusvälineet, raivausvälineet, moottorisaha ja relaskooppi ovat ne, joita tarvitsen."

Hän kertoo istuttaneensa 34 vuoden aikana omille mailleen peräti 28 000 koivuntainta, joten kokemusta on kertynyt hirvituhoista ja niiden ennaltaehkäisystä. Hän on istuttanut myös 11 000 lehtikuusen tainta reheville maille.

"Ajatuksenani on, että tulevaisuudessa tilalla olisi mahdollisuus tehdä omaa puunjalostusta. Kuitupuuksi en halua puita kasvattaa – mielestäni metsänomistajien ei tarvitse olla pelkkiä raaka-aineen tuottajia metsäteollisuudelle. Voimme myös itse kehittää toimintaa."

Laskeutusaltaat lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Kuva: Johannes Tervo

Puuntuotannon ohella myös luonnon huomioiminen on Svensin mielestä tärkeää. Sen vuoksi hän jättää suojaamattomia taimia hirvien ruuaksi ja teettää avohakkuualueiden ojien yhteyteen laskeutusaltaita. Altaista on Svensin mukaan monipuolista hyötyä luonnolle: eläimet löytävät juomapaikkoja ja vesilinnut ovat myös ottaneet niitä pesimäpaikoikseen.

Hän suojaa omatekoisella hirvikarkotteellaan myös lintujen pesiä.

"Sillä voi suojata teeren, pyyn tai metson pesän pienpedoilta. Ruiskutan noin kymmenen metrin säteelle pesän ympärille hajuaidan, joka sekoittaa petojen hajuaistin."

Hän on huomannut, että taimikoiden hirvituhoja voi ennaltaehkäistä pelkästään silläkin, että levittää karkotetta hirvien suosimalle päiväaikaiselle makuupaikalle. Tällainen voi olla kumpare tai sileä kallio, jossa ne havainnoivat ympäristöään.

"Kun olin levittänyt karkotetta tällaiselle makuupaikalle maahan, hirvet eivät ole kolmeen vuoteen tulleet enää siihen kohtaan."

Lue lisää Tricosta:

Pomminvarmaan hirvenkarkotukseen ei tarvita kivääriä tai patruunoita – mutta aikaa kuluu ja vaivaa koituu